Turvemaat tähtäimessä

Ylikiimingissä metsiään hoitava Juho Moilanen uskoo, että kuitupuu lähtee Kemin uuden sellutehtaan ansiosta liikkeelle aiempaa laajemmalta alueelta. Ostajia kiinnostavat alueen puustoiset suometsät.

Ylikiiminki on lumista seutua. Tykkylumen aiheuttamilta tuhoilta ei aina voi välttyä. Lannoitus lisää Juho Moilasen havaintojen mukaan tuhoriskiä, joten vakuutukset kannattaa olla kunnossa. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Musta metso pomppaa siivilleen tukin mittoja hätyyttelevästä männystä, kun tarvomme Juho Moilasen metsässä jääkäripolun lumista pohjaa. Helmikuinen metsä tarjoaa metsolle oivat olosuhteet. Pehmeään puuterilumeen kelpaa aterioinnin päätteeksi painautua kieppiin sulattelemaan vehreitä neulasia.

Puillekin perinteinen pakkastalvi sopii, sillä tykkylumi ei ole tänä talvena juuri tarttunut latvuksiin.

”Tälle kuviolle osui muutama vuosi sitten pahat tykkytuhot. Lumen katkomia runkoja kerättiin pois, joten metsässä on nyt pieniä aukkopaikkoja. Onneksi tuhot kohdistuivat pääasiassa vikapuihin, kuten kaksilatvaisiin ja kieroihin runkoihin”, Moilanen kertoo.

Tykkytuhojen syntymistä edesauttoi se, että puiden neulasmassa on lannoitusten ansiosta selvästi tavanomaista suurempi.

”Olen lannoittanut kivennäismaakuvioita keinolannoitteilla ja turvemaita tuhkalla. Tuloksiin olen ollut tyytyväinen, mutta kääntöpuolena on lumituhoriskin kasvaminen. Siksi metsävakuutukset kannattaa pitää kunnossa.”

Rajavartijan työrytmi sopii metsätöihin

Moilanen asuu Ylikiimingin Arkalan kylässä kotitilallaan. Hän toimii leipätyönään rajavartijana, mutta metsätalous on tilan toinen tukijalka.

”Olen ostanut muutamia metsätiloja jo nuorempana. Pari vuotta sitten teimme kotitilalla sukupolvenvaihdoksen, jonka myötä metsäpinta-ala kasvoi. Peltojen viljely on nykyään lähinnä harrastushommaa.”

Vanhemman rajavartijan vapaa-aika kuluu pitkälti metsänhoitotöissä. Virkatöissä Moilasen asemapaikka on normaalisti Kuusamossa, mutta korona-aikana Moilanen ja saksanpaimenkoira Veke on komennettu länsirajalle Tornioon.

”Työrytmi sopii minulle hyvin. Pidemmän työrupeaman jälkeen on useamman päivän vapaa, jolloin ehtii metsään.”

Tosin metsätöiden rytmi on pitänyt rakentaa hieman uudelle mallille, sillä viimeisen kuuden vuoden aikana Moilasen perheeseen on syntynyt neljä lasta. Esikoinen Sanni täyttää kohta kuusi vuotta ja kuopus Kerttu on vasta neljän kuukauden ikäinen. Väliin mahtuvat pojat Hemmi ja Niilo.

”Perheen kasvaessa on ollut pakko miettiä aiempaa tarkemmin, mihin aikansa metsässä käyttää. Esimerkiksi hankintahakkuita en ole viime vuosina tehnyt. Olen panostanut taimikonhoitotöihin ja lannoituksiin.”

”Puu kulkee perushinnalla”

Juho Moilasen into mallikkaaseen metsänhoitoon kielii siitä, että puun menekkiin on alueella voinut luottaa.

”Kyllä leimikoista on täällä aina saanut tarjouksia. Mutta kun suunnataan kauemmas Koillismaalle, niin kuitupuun kysyntä on ollut välillä heikkoa.”

Juuri tästä syystä Metsä Groupin Kemin jätti-investointi on otettu Pohjois-Pohjanmaan metsänomistajien keskuudessa tyytyväisenä vastaan. Uusi sellutehdas lisää kuitupuun tarvetta 4,5 miljoonalla kuutiolla vuodessa.

”Investointi on viimeisen päälle hyvä uutinen. Erinomainen. Jos tehtaan rakentajat uskovat alaan, niin kyllä metsänomistajakin voi luottaa, että puulla on menekkiä. Kysehän on pitkäaikaisesta investoinnista.”

Muutama vuosi sitten Äänekosken tehtaan valmistuessa metsänomistajien keskuudessa rohjettiin odottaa parempaa kuitupuun hintaa, mutta käytännössä kysynnän kasvu ei ole näkynyt hintatilastoissa.

”En minäkään usko kuitupuun hinnan nousevan, mutta ainakin puu kulkee jatkossakin perushinnalla. Selvää on, että Metsä Groupin on hankittava puuta aiempaa laajemmalta alueelta”, pohtii Moilanen.

Metsänomistajien kannalta on mielenkiintoista nähdä, kuinka Metsä Group tukkipalapelinsä alueella sommittelee.

”Uuden tehtaan tarpeisiin tarvitaan myös päätehakkuilta tulevaa puuta, joten Metsä Groupin on pystyttävä kilpailemaan tukkileimikoistakin”, uskoo Moilanen.

Yhtiöllä ei kuitenkaan ole pohjoisessa omaa tukkipuun jalostusta. Sen sijaan se on ilmoittanut toimittavansa tukkia alueen yksityisille sahoille. Suurimpiin sahureihin Kemin tehtaan hankinta-alueella lukeutuvat ainakin Pölkky, Keitele ja Junnikkala. Nähtäväksi jää, lisääntyykö kilpailu tukista aidosti, jos jalostaja tiedetään joka tapauksessa jo etukäteen.

Suometsät voitava hyödyntää

Ylikiiminki on takavuosien liitoksen myötä osa Oulun kaupunkia. Pohjois-Pohjanmaan metsille ominaista on, että turvemaata on paljon. Valtakunnan metsien 12. inventoinnin mukaan Oulun metsätalousmaasta turvemaata on 45 prosenttia. Luku on Suomen korkeimpia muutamien muiden pohjoispohjalaisten kuntien jälkeen.

Juuri näihin puustoisiin suometsiin puunhankkijoiden kiinnostus nyt kohdistuu.

”Turvemaametsät ovat monin paikoin reheviä ja hyväkasvuisia. Niihin on panostettu paljon, joten puusto on pystyttävä hyödyntämään”, Moilanen sanoo.

Hän korostaa ymmärtävänsä myös soidensuojelun merkityksen. Moilasen metsistä löytyy esimerkiksi Metso-ohjelman kautta suojeltua vanhaa metsää. Mutta metsätalousmaan hän haluaa pitää metsätalouden käytössä.

”Suometsistä keskusteltaessa luonto- ja ympäristöjärjestöt ovat saaneet ääntään yhä enemmän kuuluviin. Metsänomistajien edustajien ja metsätaloutta ymmärtävien poliitikkojen pitää olla terävänä, jotta metsänomistajien näkemykset tulevat kuulluksi.”

”Nyt kannattaisi kaikkien metsänomistajien maksaa puukaupoissaan Metsäsäätiön menekinedistämismaksu, jos sen avulla saadaan metsänomistajan ääni paremmin kuuluviin.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2021

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat