Eteläisten ja pohjoisten rauduskoivujen välillä on selviä eroja kasvun ja biomassan jakautumiseen ja yhteyttämiseen liittyvissä ominaisuuksissa, tuoreesta Itä-Suomen yliopiston väitöstutkimuksesta selviää.

”Pohjoisilla rauduskoivuilla suhteellinen kasvunopeus on joko yhtä hyvä tai jopa parempi kuin eteläisillä rauduskoivuilla”, kertoo väitöskirjatutkija Antti Tenkanen.

Pohjois-Suomen rauduskoivuilla on eteläisiä sukulaisiaan vähemmän lehtiä, mutta nettofotosynteesi, eli kyky tuottaa biomassaa, on lehden pinta-alaa kohden laskettuna korkeampi. Pohjoiset rauduskoivut myös keskittävät kasvunsa eteläisiä rauduksia enemmän juuristoon. Pituutta pohjoiset rauduskoivut kuitenkin kerryttävät eteläisiä vähemmän, sillä pohjoisen lyhyen valojakson takia niiden kasvu pysähtyy eteläisiä aiemmin joka vuosi.

Ilmasto lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin muualla maailmassa. Samaan aikaan eri leveysasteiden valojaksot pysyvät samoina. Puut tulevat siten altistumaan uusille lämpötilan ja valon yhdistelmille.

Tenkanen halusi selvittää, miten rauduskoivut eri leveysasteilla muutokseen sopeutuvat. Selvisi, että rauduskoivut kykenevät mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin hyvin. Uusia istutuksia suunniteltaessa on syytä kuitenkin muistaa ilmaston muuttuvan.

”Kannattaa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, minkä leveysasteen alkuperää taimimateriaali on ja mille leveysasteelle sitä istutetaan. Siinä vaiheessa, kun tukkipuu on valmista, elämme jo ihan erilaisessa ilmastossa.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.