Vaikuttaja | Haasteet ovat nyt metsissä

Hissistä painetaan nappia numero yhdeksän. Se taitaa viedä talon ylimpään kerrokseen, vaikka täyttä varmuutta Metsä Groupin pääkonttorin hissitaulun numeromäärästä ei mieleen jää.

Ylhäällä hissistä ulos astuessa edessä on avara kokoustila. Talouslehdissä julkaistujen kuvien perusteella täällä on rampannut toimittaja tiuhaan viime aikoina.

Kuvissa on ollut Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä, joka on kertonut lisätietoja Kemiin rakennettavasta 1,6 miljardia euroa maksavasta sellu- ja biotuotetehtaasta. Kyseessä on metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomeen, ja Hämälä on puhunut haastatteluissa tiiviisti taloudesta ja teollisuuspolitiikasta.

Nyt käy ilmi, että pääjohtajalla on paljon sanottavaa myös metsänomistajille. Näyttää nimittäin siltä, että jättitehdasta rakentavan metsäyhtiön suurimmat haasteet eivät tule tällä vuosikymmenellä yhtiön taseesta tai Kiinan sellumarkkinoilta vaan suomalaisista metsistä.

Ero Metsä Groupin edellisen suurinvestoinnin julkistamiseen on selvä.

”Silloin, kun Äänekoski-päätös julkistettiin keväällä 2015, metsäkysymykset eivät olleet tällä tavalla tapetilla. Ennen Äänekosken hanketta julkinen keskustelu oli aika paljon sitä, että Suomen metsävarat jäävät hyödyntämättä. Tämän hankkeen (Kemi) tiimoilta on keskusteltu paljon ja voimakkaillakin sanoilla metsien käytöstä ja metsien ilmasto- ja biodiversiteettikysymyksistä”, Hämälä sanoo.

Metsäkoneiden tie käy turvemaille

Kemin rakennuspäätös tarkoittaa sitä, että tehdashankkeen perusedellytykset täyttyvät. Globaaleilla markkinoilla on Metsä Groupin arvion perusteella kysyntää biotuotetehtaan valmistamille tuotteille, etenkin sellulle, kymmeniksi vuosiksi.

Toiseksi yhtiö on arvioinut, että raaka-ainetta eli puuta saadaan hankittua tehtaalle myös kymmeniksi vuosiksi. Sellutehtaan elinkaareksi on yleisesti esitetty julkisuudessa 30–40 vuotta.

Vaikka puuta riittää, metsissä on silti kolme isoa kysymystä, joiden merkitys on kasvanut viime vuosina: metsien hiilensidonta, metsäluonnon monimuotoisuus ja turvemaametsät. Jälkimmäisessä yhdistyvät niin kaksi edellistä kuin vielä kysymys metsätalouden ravinnevalumista vesistöön.

Hämälän mukaan turvemaakysymykset nousevat Pohjois-Suomen metsätalouden kehittämisessä tärkeimmiksi.

”Turvemailla tärkein kysymys on vesitaseen hallinta. Siihen liittyy jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen rooli ja osuus, sillä jatkuvapeitteisyydellä pystytään pitämään vesitaloutta paremmin tasapainossa.”

Metsä Groupin liiketoimintajohtaja Juha Mäntylä arvioi viime Metsälehdessä, että hakkuuseen tulevista suometsistä kolmannes soveltuu jatkuvaan kasvatukseen. Pohjois-Suomen metsänomistajat voivat siis odottaa, että Metsä Groupin puunostajat tulevat tarjoamaan hakkuisiin jatkossa erilaisia vaihtoehtoja.

Hämälän mukaan puunkorjaajan rooli tulee esille siinä vaiheessa, kun tutkijat ovat saaneet selville käytännön metsätalouden toimenpiteet, joita turvemailla kannattaa tehdä.

”Meidän tehtävämme on markkinoida niitä metsänomistajille.”

Tuotantotapa luo arvoa

Metsä Group on poikkeuksellinen metsäyhtiö, sillä sen pääomistajia ovat Metsäliitto Osuuskuntaan kuuluvat suomalaiset metsänomistajat. Yhtiön perusvelvoite on Hämälän mukaan Metsäliiton jäsenten omistamien metsien arvon ja sitä myötä koko Suomen metsien arvon lisääminen.

”Puunhankinnan ydin on se, että Metsäliitto Osuuskunnan metsänomistajajäsenten tarjoama puu priorisoidaan kaikissa tilanteissa.”

Hän muistuttaa, että metsien käsittelymenetelmiä tulee kehittää koko ajan. Puuraaka-aineen on oltava ekologisten kriteerien mukaan hyväksyttävää, jotta metsänomistajan metsillä on tulevaisuudessakin taloudellista arvoa. Ekologinen kestävyys tarkoittaa, ettei puunkäyttö saa vaarantaa metsäluonnon monimuotoisuutta

”Se, miten puu on tuotettu, luo sitä metsän arvoa. Se, missä Metsä Groupilla on iso rooli, on talousmetsän käsittelyn kehittäminen monimuotoisuuden edistämiseksi. Ydinkysymys siellä on lahopuu.”

Hämälä mainitsee niin tekopökkelöt, suojatiheiköt, säästöpuuryhmät kuin lehtipuuston. Luontoa huomioivissa toimissa on olennaista, että niitä mietitään jo ennen puunkaadon aloittamista.

”Leimikkosuunnittelussa pitää kyetä siihen, että tällaisten elementtien käyttö on suunniteltu oikein. Näin niistä saadaan maksimaalinen hyöty ja ne (luontoa huomioivat toimet) saadaan sovitettua yhteen talousnäkökulman kanssa.”

Sekapuustossa ratkaisu moneen

Yhdeksännen kerroksen haastattelutilassa on tarjolla myös kahvia, mutta se ehtii toimia lähinnä kurkun kostukkeena, kun siirrytään varsinaiseen nieluasiaan: hiilinieluihin. Alkuvuonna on nähty merkkejä siitä, että keskustelu metsien ilmastovaikutuksista kiihtyy.

Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on todennut jo aiemmin, että Suomen hiilinielu on lähinnä Lapissa, joten ei ole yhdentekevää, mihin Lapin puu käytetään. Pohjoisen hiilinielu sijaitsee nuorissa, kasvavissa metsissä, jotka ovat perua takavuosikymmenten laajoista uudistushakkuista.

Ilkka Hämälä korostaa, että metsien kasvusta on pidettävä huolta.

”Metsien kasvussa tärkein perusasia on, että uusi kasvu saadaan nopeasti lähtöön. Käytetään uudistamisessa valikoitua taimimateriaalia. Taimikon ja nuoren metsän hoitotoimien tulee olla oikein ajoitettuja ja tehokkaita.”

Myös monipuulajinen kasvatus, kuten männyn ja kuusen sekaviljely ja lehtipuuston jättäminen harvennuksissa, on tullut esille entistä voimakkaammin.

Hämälän mukaan on monia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät samanaikaisesti niin ilmastoa, luonnon monimuotoisuutta kuin metsän taloudellista tuottoa. Yksi tällainen on pohjoisten havumetsien lehtipuusekoituksen lisääminen eli sekametsät.

”Lehtipuusto parantaa metsän ekologista tilannetta sekä taloudellisessa mielessä metsän näkymiä, sillä sekapuusto tuo metsälle paremman vastustuskyvyn erilaisia kasvitauteja vastaan.”

Uusien tuotteiden istuttava perustuotantoon

Sellutehdasuutinen ja ilmastokeskustelu ovat tuoneet julkisuuteen myös vaatimukset pitkäikäisemmistä puutuotteista. Sellua kritisoivissa kannanotoissa on usein harmillisen vähän järkeviä ratkaisuehdotuksia, mutta silti lienee paikallaan kysyä, pitäisikö metsäjättien satsata tuotekehitykseen vielä rohkeammin euroja.

Hämälän mukaan uusia tuoteavauksia etsitään, mutta niin, että ne sopivat tulosta tekevien sellulinjojen jatkoksi.

”Lähtökohta on se, että uudet tuotteet pystytään integroimaan jo olemassa olevien tehtaiden perustuotantoon.”

Hänen mukaansa tällä on kompensoitava Suomessa sitä, että seuraavasta jalostusvaiheesta tai lopputuotemarkkinoista saatetaan olla kaukana.

”Perusraaka-aineet, kuten sellu, matkustavat hyvin. Jos puuta kuljetetaan, niin sellun kuljettaminen on kustannustehokkain ja ympäristökuormituksen kannalta tehokkain tapa, kun viedään tiiviitä suorakaiteen muotoisia paaleja.”

Metsä Groupin innovaatio- ja kehitysyhtiö Metsä Spring on kehittämässä Äänekosken tehtaan yhteyteen kahta koelaitosta. Toisessa tähdätään muovia korvaavaan 3D-pakkauskartonkiin ja toisessa sellusta valmistettavaan tekstiilikuituun.

Tekstiilikuidun tuotanto on maailmanlaajuisesti valtava ja kasvava materiaalivirta. Kasvu tulee puuvillan sijaan öljypohjaisista tekokuiduista. Puulla on mahdollisuutensa fossiilisten tekstiilikuitujen korvaamisessa.

”Parin kolmen vuoden koetehdasvaiheen jälkeen pitää pystyä arviomaan, onko tekstiilikuidusta mahdollista tehdä teollista tuotantoa.”

3D-pakkauskartongin kehitystyö etenee kenties nopeammin. Se, onko näistä uusista ideoista metsäteollisuuden varsinaisiksi vientituotteiksi, selviää tämän vuosikymmenen aikana.

Puun logistiikkaa tehokkaammaksi

Metsäyhtiöt eivät perinteisesti kommentoi kuitupuun hinnannousua uusien tehdashankkeiden yhteydessä, vaan tyytyvät toteamaan, että puun hinta määräytyy markkinoilla ja kysynnän lisääntyminen vahvistaa puunmyyjän asemaa puunhintaneuvotteluissa.

Kuitupuuta ahmiva Kemin biotuotetehdas tulee valmistuttuaan vauhdittamaan hakkuita niin, että myös tukkipuuta kertyy miljoona kuutiota lisää markkinoille. Sahaustarpeen lisääntyminen ei välttämättä tarkoita kokonaan uutta sahaa.

Pohjois-Suomessa on Hämälän mukaan vahva sahateollisuus, jonka kanssa Metsä Group tekee vaihtokauppoja tukki- ja kuitupuista. Samaan aikaan metsäyhtiö rakentaa etelään Raumalle uutta suursahaa.

”Aina on mahdollisuus tuoda pohjoisesta tukkia merikuljetuksena Raumalle. Se ei tietysti ole pitkäjänteinen ratkaisu. Täytyy katsoa, kuinka paljon tukin kysyntä viriää, kun Kemin uusi tehdas käynnistyy.”

Tehtaan portilla mitattuna Suomi on Hämälän mukaan kilpailijamaiden hintatasoon verrattuna puunhintahaitarin kalliimmassa päässä. Suomessa onkin tilanne, jossa metsänomistaja toteaa kuitupuun kantohinnan olevan huono ja teollisuus toteaa, että puun tehdashinta on korkea.

”Haaste on siinä, että puun korjuu- ja kuljetuskustannukset ovat korkeat. Kalleus tulee suurelta osin rakenteesta. Suomessa korjataan puuta pienistä leimikoista”, Hämälä sanoo.

Kaiken lisäksi pienistä leimikoista kertyy useampia eri osoitteeseen matkaavia puutavaralajeja. Hakkuualoja tulisi puunkorjuun tehokkuuden nimissä suurentaa ja metsänomistajien leimikoita yhdistää suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Suurten metsäalojen yhtäaikainen käsittely ei ole ympäristökysymysten kannalta kuitenkaan järkevää.

”Puunhankinnan logistiikka mahdollisimman tehokkaaksi. Sitä työtä pitää yrittää tehdä koko ajan, että sieltä saadaan euroja pois.”

Ilkka Hämälä

Metsä Groupin pääjohtaja ja Metsäliitto Osuuskunnan toimitusjohtaja vuodesta 2018

Syntynyt 23.1.1961 Oulussa, asuu Espoossa

Sellu- ja paperitekniikan diplomi-insinööri

Metsä Groupiin kuuluvien yritysten palveluksessa vuodesta 1987

Metsäteollisuus ry:n hallituksen varapuheenjohtaja

Harrastuksina teatteri, veneily, metsästys ja koiran kanssa ulkoilu

Vaimo ja kaksi aikuista lasta

Metsäliitto Osuuskunta ja Metsä Group

Perustettu 23.1.1934

Metsäliitto Osuuskunta luotiin alun perin pitämään metsänomistajien puolta puukaupoissa. Puunmyyjästä kehittyi myöhemmin teollinen puunjalostaja. Osuuskunnan omistajajäseninä on nykyisin noin 100 000 suomalaista metsänomistajaa.

Metsäliitto Osuuskunta on Metsä Groupin emoyritys. Metsä Group koostuu viidestä toimialasta (mm. Metsä Board ja Metsä Fibre), joiden liikevaihto vuonna 2020 oli noin 5,1 miljardia euroa.

Osuuskunnan ideana on yhä se, että Metsä Forest ostaa Metsäliiton jäseniltä puuta tasaisesti.

Toisin päin ajateltuna omistajajäsenten metsät takaavat sen, että Metsä Groupin tuotantolaitoksille riittää puuta jalostettavaksi.

Kommentti

Investointeja myös ihmisiin

Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä korostaa, että luontoa huomioivat toimenpiteet pitää saada nykyistä paremmin mukaan hakkuiden suunnitteluun. Hakkuiden suunnittelu ja toteutus ovat kolmen osapuolen yhteistyötä: metsänomistajan, puunostajan ja hakkuukoneen kuljettajan.

Puheet ja todellisuus eivät kohtaa, ainakaan vielä. Puunostajan päätehtävä on ostaa puuta, ja puunkorjuuyritykset ovat metsäyhtiöiden aliurakoitsijoita, joiden sopimukset on kilpailutettu tiukalle.

Missä välissä luonnon entistä parempi huomioiminen suunnitellaan, kun se on tehtävä päätyön eli puunkorjuun ohessa? Vaatimukset työn jatkuvasta tehostamisesta ovat koskeneet tähän mennessä myös metsäpäätä.

Paras motivoija on tunnetusti raha. Kun metsätyöntekijöitä palkitaan luonnon huomioimisesta, luonnon huomioimiseen myös järjestyy metsätöissä aikaa. Sellulinjojen lisäksi pitää investoida ihmisiin.

Valtteri Skyttä

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.