Varaudu tulevaisuuteen

Puuntuottajan on kilpailussa menestyäkseen kasvatettava sellaista puuta, jonka korjuukustannus on alhainen, professori Matti Kärkkäinen kirjoittaa kolumnissaan.

Ensiharvennuspuun menekin turvaa parhaiten hyvä järeys.

Aika istuttamisesta, kylvöstä tai luontaisesta uudistamisesta ensimmäiseen sadonkorjuumahdollisuuteen eli ensiharvennukseen on niin pitkä, että epäusko saattaa vallata mielen. Onko kuitupuulla kysyntää muutaman vuosikymmenen kuluttua? Paperin kulutus laskee länsimaissa enemmän kuin mitä kuitua tarvitaan lisää pakkauksiin ja uusiin tuotteisiin.

Totaaliseen kuitupuun kysynnän romahtamiseen ei ole syytä uskoa. Sitä vastoin on täysin mahdollista, että valikointi lisääntyy tulevaisuudessa. Metsäteollisuusyritykset haluavat ostaa leimikkoja, joiden puunkorjuukustannukset ovat alhaisia. Puuntuottajan on kilpailussa menestyäkseen kasvatettava sellaista puuta, jonka korjuukustannus on alhainen.

Puun koko on ylivoimaisesti tärkein puunkorjuukustannuksiin vaikuttava tekijä. Järeän ensiharvennuspuun korjuu maksaa puolet hyvin pienikokoisen ensiharvennuspuun korjuusta. Kustannuseroa on yritetty lieventää usean puun karsimisella nippuna, mutta kustannusvaikutus on osoittautunut kohtuullisen pieneksi. Erityisen ongelmallisia ovat soiden hieskoivikot, joilla joukkokäsiteltyjen puiden osuus jää pieneksi runkojen mutkaisuuden takia.

Puuntuottaja on tulevaisuuden kilpailutilanteessa vahvoilla, jos taimikon varhaishoito tehdään ajallaan ja myöhempi varsinainen taimikonhoito tehdään riittävän vahvana. Hauskinta on, että puuntuottamisen kustannukset alenevat samalla kuutiometriä kohti. Mitä vähemmän on panostettu metsänhoitoon ennen ensiharvennusta, sitä pienemmäksi jää myyntikelpoinen puusato ensiharvennusvaiheessa.

Hakkuukertymä hehtaaria kohti vaikuttaa korjuukustannuksiin, mutta puun kokoon verrattuna kuitenkin vähän. Hoitamattomuus kuitenkin kostautuu. Jos varhaisperkaus ja taimikonhoito laiminlyödään, ensiharvennuskuusikossa kertymäksi jää runsas 30 kuutiometriä hehtaarilta, kun hoidetussa metsikössä saanto on kaksinkertainen. Tulos on eräästä Metsäntutkimuslaitoksen kokeesta, mutta sen vahvistavat käytännön havainnot. Jos puunostajilla on varaa nirsoilla ja valikoida, selvää on, mikä kohde valitaan.

Leimikon pinta-ala vaikuttaa sen verran, että uudistamisessa kannattaa pyrkiä suurentamaan kuviokokoa. Tulevaisuudessa voi olla hankalaa myydä alle hehtaarin ensiharvennuksia, jos tarjolla on myös viiden tai jopa kymmenen hehtaarin ensiharvennuksia. Huolestusta herättää, että ruotsalaisessa metsätaloudessa kuviokoko on moninkertainen suomalaiseen verrattuna.

Pienilläkään metsätiloilla ei ole pakko tehdä pieniä kuvioita. Jos metsätilan pinta-ala on parikymmentä hehtaaria, kuusi yli kolmen hehtaarin kuviota on hyvä tavoite. Puuta myydään suurilta kuvioilta, mutta metsätilan pienuuden vuoksi harvakseltaan.

Kun metsätalouden tulonmuodostuksen kannalta tärkeimmät asiat ovat puun koko, kertymä hehtaarilta ja leimikon koko, ihmetystä herättää, että valtiovallan suurin huolenpito keskittyy metsälön keskikoon kasvattamiseen. Tilakoko vaikuttaa puun tuotantokustannuksiin korkeintaan välillisesti. Onkohan ministereille syötetty pajunköyttä?

Julkaistu Metsälehdessä 8/2017

Kommentit (2)

  1. Silloin kun ostajan on vara olla nirso, niin hintakin on huono oli metsä millaista tahansa. Eikö suomessa enää pyritäkään ensisijaisesti tukin kasvattamiseen?

  2. Lehtipuilla ensiharvennuksen voi tehdä kaatamalla puut maahan ja jättämällä metsään. Melko nopeaa tehdä. Turha tehdä kannattamatonta työtä.

    Kuusella ja männyllä asia on varmaan ongelmallinen ötököiden takia. Onkohan tästä mitä tutkimustietoa?

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit

Keskustelut

Kuvat