Metsälehti julkaisi Mikko Riikilän kolumnin, jossa minut, Metsäammattilaisten verkoston koordinaattori Juri Laurila, leimattiin vahvasti äärioikeistolaiseksi. Todisteeksi kelpasi kaulassani oleva Suomen leijona.
Riikilä kiinnitti huomiota Ivan Puopolon tekemässä haastattelussa näkyvään leijonariipukseeni ja kirjoitti sen olleen ”huolellisesti aseteltu näkyviin”. Haastattelun sisältöä hän ei ollut edes kuunnellut. Sanoilla ei siis ollut merkitystä. Leijona riitti.
Olen kantanut kyseistä riipusta vuodesta 1995. Silloin Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa. Muistan edelleen Leijonien historiallisen voiton ja sen synnyttämän kansallisen riemun. Jääkiekko on ollut osa elämääni lapsesta lähtien. Leijonariipukseni kertoo ennen kaikkea siitä: suomalaisuudesta, jääkiekosta ja ylpeydestä maajoukkuettamme kohtaan.
Kun Suomen jääkiekkomaajoukkue luistelee jäälle leijona rinnassaan, näemmekö äärioikeistolaisen tunnuksen? Emme. Näemme Suomen Leijonat. Leijona kuuluu yhtä lailla Saku Koivulle, Jukka Jaloselle, vuoden 1995 maailmanmestareille, tämän päivän maajoukkueelle ja miljoonille suomalaisille, jotka pukeutuvat Leijona-paitaan kannustaessaan Suomea.
Juuri siksi keskustelu on vakavampi kuin minun kaulakoruni. Jos alamme tulkita kansallistunnuksiamme ääriliikkeiden merkeiksi vain siksi, että myös ääriliikkeet käyttävät niitä, luovutamme symbolimme niille vapaaehtoisesti. Se olisi suuri virhe.
Suomen leijona ei kuulu äärioikeistolle. Suomen lippu ei kuulu äärioikeistolle. Ne eivät kuulu millekään puolueelle tai poliittiselle liikkeelle. Ne kuuluvat suomalaisille.
En ole koskaan kannattanut äärioikeistoa enkä äärivasemmistoa. Tulen silti kantamaan Leijona-riipustani, pukeutumaan Leijona-paitaan ja nostamaan Suomen lipun salkoon.
Metsäammattilaisen ääni ei ole ääriajattelua
Kolumnissa on myös toinen ongelma. Metsäammattilaisten verkoston toimintaa pyritään selittämään poliittisella leimalla sen sijaan, että keskusteltaisiin siitä, mitä sanomme.
Perustin verkoston omasta aloitteestani. Hain ja sain itse sen käynnistämiseen rahoitusta. Verkoston tarkoituksena on tuoda metsäammattilaisten kokemukset ja asiantuntemus nykyistä vahvemmin julkiseen metsäkeskusteluun. Ensimmäisen vuoden tavoitteena oli 50 jäsentä. Muutamassa kuukaudessa mukaan on liittynyt jo yli 80 metsäammattilaista.
Metsäkeskustelussa pitää voida olla eri mieltä. Metsätaloutta saa arvostella ja metsäammattilaisten pitää kestää kritiikkiä. Mutta yhtä lailla metsäammattilaisilla pitää olla oikeus puolustaa työtään ilman poliittista leimaamista. Sen puolesta taistelen leijonan lailla!
Sama periaate koskee kansallistunnuksiamme.
Kun seuraavan kerran Leijonat taistelevat maailmanmestaruudesta, suomalaiset pukeutuvat jälleen sinivalkoiseen. Leijonavaakunoita näkyy paidoissa, kaulahuiveissa ja katsomoissa. Suomen liput nousevat salkoihin.
Silloin leijona ei kysy, mitä puoluetta kannatat.
Se on meidän kaikkien Leijona.
Minä kannan riipusta jatkossakin ylpeydellä.
Kirjoittaja on Metsäammattilaisten verkoston verkostokoordinaattori.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomi tarvitsee juuri tämän vastineen kaltaista järkevää keskustelua. Kiitos tästä vastineesta ja sen viisaasta argumentoinnista – olen samaa mieltä. Olen myös kiitollinen Riikilälle loputtomista hänen muista osuvista kirjoituksistaan jotka ovat valaisseet sitä (laajaa) epälogiikkaa mitä metsäala kohtaa. Kuitenkin sanoisin että ääri- alkuisia sanoja käytetään liian heppoisin perustein.
hörhöt on seuraavaksi kieltämässä sinivalkoiset värit
”katsokaa suomen lipussa on sotaa käyvän maan lipun värit”!!
Soitin toimittaja Riikilälle ja kävimme hyvähenkisen keskustelun, jonka myötä molemmat uskoakseni ymmärtävät toisiaan paremmin. Arvostan Riikilää toimittajana ja hän on kirjoittanut pääosin asiallisia kirjoituksia. Nyt ei mennyt aivan putkeen, sillä hän halusi kertoa jutullaan, että metsäviestinnässä tulisi kiinnittää huomiota ulkoisiin merkkeihin. Itse taas koen, että suomalaisten kansallistunnusten käyttö metsäasioissa on erittäin hyvin perusteltu. Ei siksi, että äärioikeisto on ottanut tunnukset omaan käyttöönsä, vaan siksi, ettei meidän pidä antaa äärioikeistolle yksinoikeutta käyttää kansallistunnuksiamme, jotka kertovat suomalaisuudesta. Olimme tästä Riikilän kanssa samaa mieltä.
Vaikka kieltämättä aamu meni pilalle ja kirjoitus meni tunteisiin, keskustelun kautta löysimme yhteisen sävelen ja ymmärryksen. Ei väheksytä keskustelun voimaa! Ei pilata keskusteluita luomalla mielikuvia muista tai omiin ennakkokäsityksiin liikaa luottamalla. Tärkeintä on kuunteleminen ja kuuleminen. Jos yrität esittää muiden keskustelijoiden mielipiteinä itse luomiasi tulkintoja, pilaat mahdollisuudet käydä asiallista keskustelua. Keskustelussa ei ole tärkeintä yrittää voittaa toista tai saada toiset ajattelemaan, kuten itse ajattelee. Keskustelun suurin voitto on ymmärryksen lisääntyminen, vaikka osapuolet jäisivätkin erimielisiksi asiasta.
Hyvä kannanotto ForestPro.