Ladataan...
Riikilä | Metsäammattilaisia, faktoja ja leijonariipuksia
Tilaajille
Metsänhoito
Itsellä tuo korun viesti olisi mennyt ohi jos Riikilä ei valaisisi asiaa.Toki miehellä kaikenlaiset kaula-,nenä-,korvakorut sekä tatuoinnit ovat turhaa rekvisiittaa mutta jokainen taaplaa tyylillään.Muistaakseni jo aliupseerikoulussa oli joku risti jossa oli leijona miekan kanssa mutta silloin siihen (leijona) ei oltu vielä ladattu minkäänlaisia ideologisia merkityksiä.Nykyäänhän kaikella on jokin merkitys,sateenkaaresta alkaen…
Se on Suomi-leijona ja sitä sopii jokaisen suomalaisen ylpeänä kantaa. Emme alistu siihen, että joku ääriryhmä sen omisi omakseen. Seuraavaksi varmaan joku keksii, ettei Suomen lippu saisi näkyä missään kun se viittaa ääriryhmiin.
Kyllä itselle myös leijona-riipus merkitsee sitä MM95 kultaa ja jääkiekkoa. Se riipus piti silloin saada varhaisteininä.
Kannattaisi myös muistaa toimittajien se. Meille 80-luvulla syntyneille ja nuoremmille politiikka, ei merkitse niin vahvasti. Mitä se merkkaa teille aikasemmille sukupolville.
Nyt täytyy kysyä ovatko Kenraalit persuja? Hehän kantaa leijonia kaulassaan.
Lehtien oma politikointi pitäisi loppua. Kaikkien lehtien.
En muistanut, että Metsämiesten Säätiö on häärinyt tässä farssissa mukana. Luulin, että tämä organisaatio on kaljapalkalla kyhätty. Tuli yksi syy lisää olla maksamatta ”menekinedistämisestä”.
Nimimerkille ”Petkeles”: Eihän Metsämiesten Säätiölle makseta menekinedistämisestä! Suomen Metsäsäätiölle sitä vastoin metsänomistaja voi puukaupan yhteydessä halutessaan ohjata ”metsäsäätiömaksun”. Tällaisilla maksuilla rahoitetaan mm. Kaikki kuutoset metsään -hanketta, jonka turvin pyritään viemään mahdollisimman moni kuudennen luokan oppilas aitoon oppimisympäristöön metsään.
Hups, menin nimissä sekaisin.
Eipä taida moni metsäammattilainen, enkä minäkään edes tietää, että jellona voidaan yhdistää äärioikeistoon. On tainnut Riikkilällä lähteä ajatus vähän laukalle. Leijona on koko Suomen tunnettu, arvostettu merkki, lätkään se yhdistetään voimakkaasti.
Mitä taas metsäammattilaiset ryhmään tulee, niin tosi hyvä, että tälläinen vapaamuotoinen ryhmä on perustettu. Metsäammattilaisia lykätään nykyään kaikissa tiedotusvälineissä surutta. Meillä on paljon kokemukseen perustuvaa tietoa ja luonnossa ei ole koskaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia.
Vaikuttaa siltä, että Riikkilällä on jokin vahva ennakkoasenne ryhmää kohden.
Tämäkin lehti piti alkaa saastuttaa
Soitin toimittaja Riikilälle ja kävimme hyvähenkisen keskustelun, jonka myötä molemmat uskoakseni ymmärtävät toisiaan paremmin. Arvostan Riikilää toimittajana ja hän on kirjoittanut pääosin asiallisia kirjoituksia. Nyt ei mennyt aivan putkeen, sillä hän halusi kertoa jutullaan, että metsäviestinnässä tulisi kiinnittää huomiota ulkoisiin merkkeihin. Itse taas koen, että suomalaisten kansallistunnusten käyttö metsäasioissa on erittäin hyvin perusteltu. Ei siksi, että äärioikeisto on ottanut tunnukset omaan käyttöönsä, vaan siksi, ettei meidän pidä antaa äärioikeistolle yksinoikeutta käyttää kansallistunnuksiamme, jotka kertovat suomalaisuudesta. Olimme tästä Riikilän kanssa samaa mieltä.
Vaikka kieltämättä aamu meni pilalle ja kirjoitus meni tunteisiin, keskustelun kautta löysimme yhteisen sävelen ja ymmärryksen. Ei väheksytä keskustelun voimaa! Ei pilata keskusteluita luomalla mielikuvia muista tai omiin ennakkokäsityksiin liikaa luottamalla. Tärkeintä on kuunteleminen ja kuuleminen. Jos yrität esittää muiden keskustelijoiden mielipiteinä itse luomiasi tulkintoja, pilaat mahdollisuudet käydä asiallista keskustelua. Keskustelussa ei ole tärkeintä yrittää voittaa toista tai saada toiset ajattelemaan, kuten itse ajattelee. Keskustelun suurin voitto on ymmärryksen lisääntyminen, vaikka osapuolet jäisivätkin erimielisiksi asiasta.
Juri Laurila
Allekirjoitan Jurin yllä olevan kommentin.
Rauhallista viikonloppua kaikille!
t Riikilän Mikko
Tässä näkyy hyvin, että omia mielipiteitä ei välttämättä kannata julkisena totuutena esittää. Toimittajahan tässä sen aloitti kertomalla mihin Suomenleijona-riipus yhdistetään, mikä ei tietenkään ole mikään fakta, kuten kommenteistakin on tullut ilmi.
”Syytetty” sitten kertoi, mihin hän sen yhdistää. Vaikka urheilu ensisijaisena on tuollaiselle kansalliselle symbolille todella arvoa alentava viite, niin hän ei kuitenkaan sitä ollut oma-aloitteisesti ollut julkisuuteen tuputtamassa symbolin arvoksi.
Riikilän tekstihän on kolumni ja kolumnissa kuuluukin tulla kirjoittajan oma näkemys esiin, vaikka vähän kärkevälläkin tavalla.
Vaikka leijonariipuksen pitäjä pitää koruvalintaansa hyvänä, ymmärtää hänkin varmaan, että se saattaa aiheuttaa vastakkaisiakin reaktioita, juuri näiden ääriliikeassosiaatioiden takia.
Julkisessa viestinnässä on melko olennaista sanoman lisäksi se, miltä itse näyttää. Olisi tässäkin tapauksessa viesti ollut uskottavampi ilman riipusta, kuin riipuksen kanssa.
Jos ihminen ajattelee, että haluaisin käyttää leijona-riipusta, mutta en voi, koska se yhdistetään johonkin epämääräiseen äärioikeistoliikkeeseen, niin silloin siitä tuleekin ääripoikeiston symboli. jos muut eivät sitä uskalla käyttää.
Tulee mieleen se taannoinen ex-ministeri Vilhelm Junnilaa koskenut pesukarhu-kravatti kohu. Joku vasemmiston valopää oli keksinyt että pesukarhu on mukamas myös joku äärioikeiston symboli ja siksipä Junnila on natsi ja hänen pitäisi erota. No loppujen lopuksi tuo täysin absurdi kohu lähti niin kovalle laukalle että Junnila sit lopulta jätti ministerin pestinsä.
Ilmavoimat luopui hakaristeistä juuri tuon kytköksen vuoksi. Hakaristihän oli alunperin erään lentäjä-ässän oma symboli. Jokainen vähänkin asioista perillä oleva tietää tuon pesukarhusymboliikan.