Ladataan...
Venäjän puulle haetaan korvaajaa, lämpölaitokset selviytyvät keväästä
Lämpölaitoksissa on ryhdytty varautumaan siihen, että ensi syksynä ei venäläistä haketta polteta. Metsänomistajilla on paikka tarjota energiapuuksi vaikka rästiin jääneitä ensiharvennusmetsiköitä.
Tilaajille
Suomella lienee Itämeren alueen maista mittavimmat reservit vielä vuotuisessa kasvussa suhteessa poistumaan. Yli 100-vuotisen korkeatasoisen metsätieteemme mukaan kasvu on kaiketi n. 108 miljoomaa kuutiometriä. Kokonaispoistuma on viime vuosina ollut reilut 80 miljoonaa kuutiometriä. Kovin on miesmuisti taas lyhyt kun hiljan tuskailtiin ettei havukuiduille ole ostajia. Kuitupuun hintataso on Suomessa ollut erittäin tasainen, meillä ei makseta huippusuhdanteissakaan juuri enempää kuin ”normaalisti”. Toisaalta meillä ei hinta myöskään romahda heikon suhdanteen sattuessa. Tosin selluteollisuudella ei ole tainnut kovin huonosti mennä koskaan…
Energiakäyttöön meillä siis riittää aivan mainiosti kotimaista puuta. Puuta ei saisi nimetä ”energiapuuksi”, eikä missään tapauksessa enää sotkea toimivaa markkinaa tukipolitiikalla. On ostajan asia mitä ostamallaan puulla tekee; meneekö energiaksi vai sellukattilaan – tai ehkä tukikepeiksi viinitarhalle…
Valtion varojen haaskaaminen Kemeratukina on lopetettava. Jo vuosikymmeniä on taimikkonsa hoitamatta jättäminen palkittu kemeratukena, ja samalla elätetty toimihenkilöarmeijaa tuota rahanjakoa vaalimassa. Kaikki tarvittava puu ohjautuu kyllä tarvitsijoille ihan normaalin markkinatalouden puitteissa. On järjetöntä verovarojen tuhlausta tukea järkyttävän kallista ”risunkorjuuta”, ja tehdä pusikoista valtavalla tuella markkinat sotkevaa edullista ”energiapuuta”. Korjataan nyt ensi ihan normaalit markkinakelpoiset korjuukohteet 100-prosenttisesti, jos ei puu sittenkään riitä niin mietitään mitä tehdään. Puupääomamme on kuitenkin vain kasvanut vuosittain jo yli 50 vuotta.