Vyöhykeharvennus sopii reheville kasvupaikoille

Vyöhykeharvennus lisää harvennushakkuun tuottavuutta ja luo samalla vaihtelevuutta metsämaisemaan.

Ensimmäisessä harvennuksessa puusto hakataan ajouran ympäriltä harvaksi, lähelle kakkosharvennuksen puustotiheyttä. Ajourien väliin jätetään kokonaan harventamaton vyöhyke. Toisessa harvennuksessa ajoura tehdään käsittelemättömään vyöhykkeeseen. Voimakkaasti harvennettuun metsään ei enää mennä kakkosharvennuksessa. (Kuvaaja: Tiia Puukila)

Kuusikkoharvennuksella metsäkoneen kuljettaja oli harventanut voimakkaasti ajouran ympäriltä, mutta ajourien väliin jäävä keskialue näytti liki koskemattomalta. Kävely vuonna 2017 poikkeuksellisesti harvennetussa metsässä poiki ajatuksen uudenlaisesta harvennusmenetelmästä.

Metsätehon erikoistutkijat Heikki Ovaskainen ja Asko Poikela jalostivat näkemänsä pohjalta idean vyöhykeharvennuksesta. Lähtökohtana oli harvennushakkuun tuottavuuden lisääminen. Jos puita ei tarvitsisi kurkotella kaukaa, harvennushakkuun tuottavuus nousisi.

”Vaikka metsäkoneet ovat kehittyneet, se ei ole heijastunut harvennushakkuun tuottavuuteen. Harvennuksessa on niin paljon asioita, joita kuljettaja joutuu huomioimaan, tekemään päätöksiä niiden pohjalta ja työskentelemään varovasti kolhimatta jääviä puita”, Ovaskainen selittää.

Eri reittiä samaan tulokseen

Vyöhykeharvennuksessa ensiharvennusikäinen metsä harvennetaan ajourien ympäriltä harvaksi. Pystyyn jätetään 700 laadukkainta runkoa hehtaarilla. Tiheys on siten lähellä toisen harvennuksen jälkeistä puustotiheyttä. Ajouraväli on tavanomaista suurempi, 24–30 metriä.

Ajourien väliin jätetään kokonaan harventamaton vyöhyke. Harventamattoman ja harvaksi harvennetun metsän väliin tehdään niin sanottu välivyöhyke, joka harvennetaan perinteistä ensiharvennustakin varoivaisemmin. Välivyöhykkeelle puustoa jää noin 1 350 runkoa hehtaarille.

Toisessa harvennuksessa ajoura tehdään käsittelemättömään vyöhykkeeseen, jolloin harventamaton alue sekä kevyesti harvennettu alue harvennetaan kerralla toisen harvennuksen jälkeiseen tiheyteen. Voimakkaasti ensiharvennettuun metsään ei mennä toisessa harvennuksessa lainkaan.

”Tässä on ajatuksena, että näillä kahdella harvennuskerralla päästäisiin samaan puuston tilajärjestykseen, mihin päästään normaalilla kahdella tasaisella harventamisella. Mennään eri reittiä, mutta suunnilleen samaan lopputulokseen”, Ovaskainen selventää.

Vyöhykeharvennuksen tuottavuutta tutkittiin metsäkonesimulaattorilla.

Ensiharvennuksessa hakkuun tuottavuus nousi 7­–8 prosenttia ja toisessa harvennuksessa jopa kymmenen prosenttia verrattuna perinteiseen tasaiseen harventamiseen.

Metsänomistaja ei välttämättä suoraan hyödy parantuneesta harvennustyön tuottavuudesta, mutta saattaa se helpottaa joskus hankalasti myytävien ensiharvennusten kaupaksi menoa.

Parhaiten vyöhykeharvennus sopii reheville kasvupaikoille ja kuusikoihin. Näin voimakkaasti harvennettuun vyöhykkeeseen on hyvät edellytykset kehittyä luontaista alikasvosta, jonka voi myöhemmin hyödyntää. Pienikokoiseen tai esimerkiksi pitkään ja kapeaan harvennuskuvioon menetelmä ei istu, sillä siihen eivät eri voimakkuudelle harvennetut vyöhykkeet mahdu rinnakkain.

Lisää harvennuksesta: Kelvotonta korjuujälkeä vai tulevaisuuden menetelmä?

Artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 4/2022

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito