Ilmastohaasteisiin vastaaminen edellyttää metsän hoitajalta periaatevalintoja

Jotta eri päätöstilanteissa voisi toimia mahdollisimman oikein, tulee metsän hoitajan tiedostaa haasteet ja tehdä periaatteellisia valintoja.

Haaste 1 – Tiedon ja ohjeiden puute

Metsäomistajalle ei ole tarjolla selkeää ohjeistoa, miten toimia. Onko edes riittävästi tietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä ohjeet miten metsätaloudessa voidaan taloudellisimmin ja tehokkaimmin vastata ilmastomuutoksen haasteisiin? Tämän hetken totuus näyttää siltä, että eri toimijoilla on tarvittavista toimenpiteistä vain erilaisia käsityksiä, jotka ovat osittain myös hyvin ristiriitaisia. Siksi metsänomistaja joutuu nyt itse ja yksin tekemään päätökset.

Haaste 2 – Aikajänne

Mitä minun pitää tehdä riippuu olennaisesti mikä on tarkastelun aikajänne – pyrinkö optimoimaan toimintani tulokset 10-20 vuoden vai 100-200 vuoden aikajänteelle.

Haaste 3 – Päätöskehys

Talous-, ilmastomuutos ja monimuotoisuus. Kun itse aloitin metsänomistajana 15 vuotta sitten fokus oli metsätaloudessa – paino sanalla talous, viime vuosina olen katsonut yhä enemmän myös ilmastomuutoksen kannalta. Ilmastomuutoksen mukana on tullut mukaan myös monimuotoisuus – siis päätöksiä tehtäessä olen tämän kolmion sisällä ja pyrin tekemään päätöksen niin, että kokonaistulos näiden kolmen suhteen on paras mahdollinen.

Talous, ilmasto ja monimuotoisuus luovat päätöskehikon.

 

Haaste 4 – Päätösten määrä ja merkitys

Itse yllätyin kuinka paljon ja merkittäviä päätöksiä teen metsäni suhteen vuosittain. Kun teen päätöksiä n. 370 ha metsistä ja kullakin kuviolla metsähoidon päätöksiä tehdään n. 10 vuoden välein + mm. ojitus, lannoitus ja tiestöön päätökset niin se tarkoittaa, että teen nyt n. 50 päätöstä vuosittain (tavoite päästä 2-3 ha kuviokokoon jolloin n. 30 päätöstä/v). Kullakin päätöksellä on pitkä vaikutusaika ja merkittävä vaikutus hiilitaseeseen ja nielu-/päästömääriin.

Haaste 5 – ”Juuripäätös”

Vaikuttaa kaikkiin muihin päätöksiin. Olen kuullut vuosien varrella monia eri metsänhoidon uskontosuuntien edustajia. Itse olen tullut lopputulokseen, että en valitse yhtä oppia, vaan sovellan kullekin kohteelle/kuviolle sen lähtökohdan ja -tilanteen mukaan parasta ratkaisua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joudun ensin päättämään kohteittain pitkän aikavälin kasvatustavan (juuripäätös) ja siitä johtuvan hoito- ja hakkuutapapäätöksen aina n. 10 vuoden välein. Kasvatustavan valinta on yksi vaikeimmista päätöksistä. Alanko suosimaan yhä enemmän jatkuvaa kasvatusta vai jatkanko tasaikäismetsän kasvatustavalla? Omaa ajattelua ohjaa
käsitys, että merkittävintä on ennemminkin puuston kasvu kuin puustoon sitoutuneen hiilen määrä hehtaaria kohti. Tähän vaikuttaa suoraan keskipuuston määrä ja sen kasvu kummassakin kasvatustavassa.

Haaste 6 – Laaja vaikutus

Päätöksillä vaikutetaan puustoon ja maaperään, mutta myös metsään liittyvä toiminta vaikuttaa ilmastoon. Ilmastomuutoksen kannalta tärkeintä on tietysti päätösten vaikutus puustoon ja maaperään, mutta ei pidä väheksyä myöskään toiminnan aiheuttamia vaikutuksia (työn, kulkemisen, materiaalien valmistuksen)
hiilidioksidipäästöihin.

Haaste 7 – Oma rajallinen vaikutus

Voin vaikuttaa vain osaan metsäni ilmastovaikutuksista. Itse voin vaikuttaa päätöksilläni puuhyödykkeiden tuottamiseen (laji ja määrä), ja sitä kautta miten paljon ja pitkän ajan ne sitovat hiiltä ja kuinka korvaavat muita materiaaleja. Puun hyödyntäjien päätöksiin ja toimintaan en juuri voi vaikuttaa.

Haaste 8 – Metsän kvartaali ja ylisukupolvisuus

Metsän kvartaali/kiertoaika on lähes 100 vuotta. Päätökseni vaikuttavat siis hyvin pitkään. Siten sidon pitkälti tulevien sukupolvien päätökset ja vapausasteet. Mitä jos seuraava omistajapolvi ajatteleekin asioita aivan eri lailla kuin itse? Pitäisikö seuraava sukupolvi ottaa päätöksentekoon mukaan jo nyt? Tosin en tiedä onko lapsillamme aikanaan kiinnostusta metsän omistamiseen ja hoitoon. Vaikka nyt heillä metsä ei ole päällimmäisenä ajatuksissa, olen päättänyt aloittaa heille metsäretkiin ympätyn ”metsäkoulun”, jossa samalla pohditaan kohteittain mitä tavoitellaan ja miten.

Mahtaakohan seuraavaa sukupolvea kiinnostaa metsäasiat? Pitäisikö heidän jo nyt osallistua päätöksiin? Metsä on myös virkistymisen lähde.

Haaste 9 – Tyyppikohteet ja mikä on oikea päätös eri tyyppikohteille

Tätä käsittelen seuraavissa blogeissani, joissa tarkastelen päätöstilanteita seitsemässä erilaisessa tilanteessa. Sarjan aloitusjakso käsittelee ylispuustoisia kohteita.

 

Lue myös Pentti Kurjen edellinen blogi:

Kasvupolkuni metsäsijoittajasta metsänomistajan kautta metsän hoitajaksi

Kommentit (2)

  1. A.Jalkanen

    Aika hyvä kuvaus metsänomistajan päätösavaruudesta. Päätösten tekoa voi helpottaa, jos miettii tavoitteitaan koko metsälölle ja yksittäisille kuvioille vielä erikseen. Olenko puuntuottaja vai monitavoitteinen? Tavoitteita voi miettiä kestävän kehityksen käsitteen kautta: taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tavoitteet. Itse luen sosiaalisiin sisältyväksi kulttuuriset ja vastaavasti ekologisiin sisällytän myös ilmastotavoitteet. Em. tavoitteet on aika hyvin tuotu käytännön tasolle esimerkiksi PEFC-metsäsertifiointistandardissa. ”Juuripäätös” kunkin metsikön kasvatustavasta saa myös muuttua, jos näyttää esimerkiksi että jatkuvan kasvatuksen menetelmä ei tuota haluttua tulosta.

  2. Kiitos kommentista. Itselläni tuo metsälötason päätöksenteko ja tavoitteet ovat juuri sitä mitä tarkoitan talous-, ilmasto- ja monimuotoisuuden merkitysten puntarointia oman arvomaailmani kehittymisen kannalta. Itselläni kestävän kehityksen sosiaalinen ulottuvuus metsäasioissa on aika itsestäänselvyys eikä ole aiheuttanut mitään erityispohdintaa. Kaikki toimijat joiden kanssa tulee toimittua kun toimivat uskoakseni kestävästi.

    Olen samaa mieltä, ’juuripäätöstä’ voi kyllä matkan varrella vaihtaa, mutta jossain tilanteissa se on helpompaa ja jossain kyllä valitettavasti melkein mahdotonta tai ainakin hyvin huonosti toimivaa.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Me

Kuvat