Kannattaako kuitupuun hinnasta tinkaaminen?

Kävin taannoin palveltavana eräässä Keski-Suomen maaseudulla toimivassa liikkeessä, jonka yrittäjät pyörittävät maa- ja metsätalouden rinnalla todennäköisesti satojen tuhansien eurojen vuosittaista liikevaihtoa.

Palvelutapahtuman aikana kävi ilmi, että yrittäjät olivat juuri samana aamuna saaneet metsäyhtiön ostajalta puukauppatarjouksen kolmen hehtaarin laajuisesta harvennuskuviosta. Kuitupuun hinta tietysti mietitytti yrittäjiä. Olisiko viisitoista euroa kuutiometriltä sopiva korvaus vuosikymmeniä kasvatetuista puista? Vai maksaisiko joku toinen ostaja kenties enemmän? Pohdittava oli sitäkin, että ottaisiko puukaupparahat tänä vuonna, vai vasta ensi vuonna. Ostaja oli nimittäin luvannut euron paremman kuutiohinnan, mikäli puukaupparahat tilitettäisiin vasta vuoden 2021 puolella.

Harvennukselta kertyvistä kuutiomääristä ei yrittäjien kanssa ollut puhetta, mutta kuvitellaanpa kuitupuuta kertyvän vaikka muhkeat 80 kuutiota hehtaarilta, eli kaikkiaan 240 kuutiota. Tinkaamalla euron lisää kuitupuun hintaan ja siirtämällä puukauppamaksut ensi vuodelle, saisi metsänomistaja bruttotuloa lisää 480 euroa. Se on tietysti paljon rahaa, mutta riippuu mihin vertaa. Itse kasvatin yrittäjien tämän vuoden liikevaihtoa arvonlisäveron kanssa puoli tuntia kestäneen palvelutapahtuman päätteeksi 520 eurolla.

Maallikon ensimmäinen mielikuva asiasta on, ettei metsänhoitoon vuosikymmeniksi sitoutunut pääoma voi nykyisillä kuitupuun hinnoilla tuottaa juuri mitään.

Jos metsän uudistamisen ja taimikonhoitotyöt ostaa ulkopuoliselta, on ensiharvennusvaiheeseen varttuneeseen metsään sijoitettu jo pari vuosikymmentä aiemmin pari tuhatta euroa hehtaarille. Kustannukset ovat olleet reippaassa kasvussa viime vuosina. En osaa tehdä kannattavuuslaskelmia, mutta maallikon ensimmäinen mielikuva asiasta on, ettei metsänhoitoon vuosikymmeniksi sitoutunut pääoma voi nykyisillä kuitupuun hinnoilla tuottaa juuri mitään.

Kuitupuun hinta herättää merkitykseensä nähden hämmentävän paljon intohimoja. Hintaan metsänomistaja ei käytännössä voi kuitenkaan paljoa vaikuttaa. Yhtiöiden kabineteissa lienee päätetty, millaisella hintatasolla puuta ostetaan. Suma saadaan tehtaan portille keskimäärin haluttuun hintaan. Tarvittaessa tilataan erä puuta ulkomailta, jottei kotimaan hintataso karkaa käsistä.

Reaaliajassa toimivat tietojärjestelmät varmistavat, etteivät yksittäiset puunostajat pääse sooloilemaan kentällä, kuten entisaikoina on voinut tapahtua. Tietysti huippuleimikoihin pitää olla tarjota myyjälle jotain porkkanaakin, mutta tilastoituvissa ainespuun yksikköhinnoissa ne eivät saa näkyä. Se, mitä mittaustodistukselle aikanaan kirjataan vaikkapa hakkuutähteiden hinnaksi, voi olla eri juttu.

Seuraavana yönä havahduin kesken koiranunieni siihen, että jotain outoa tilastossa oli.

Kuitupuun hintakäyrä on ollut masentavan tasaista seurattavaa jonkinlaisista kysynnän vaihteluista huolimatta. Tein kesällä Metsälehden verkkosivuille uutisen puunhinnoista, jotka Luonnonvarakeskus päivittää viikoittain. Seuraavana yönä havahduin kesken koiranunieni siihen, että jotain outoa tilastossa oli. Muilta osin ei mitään erikoista löytynyt, kuin että kuitupuun hankintahinnat olivat hieman alle 30 euroa kuutiometriltä. Edellisviikolla hinnat olivat kuitenkin olleet vielä päälle kolmenkympin. Tarkistin tietolähteeni, ja totesin tehneeni uutisen tasan viiden vuoden takaisen tilaston mukaan.

Allekirjoittaneen kannalta lohdullista, mutta metsänomistajien kannalta surullista oli, että kukaan ei ilmeisesti huomannut hintatiedoissa mitään poikkeavaa vajaan vuorokauden aikana, sillä yhtään palautetta asiasta ei tullut. Eikä ihme, sillä sekä tukin että kuitupuun hinnat olivat viisi vuotta sitten hämmentävän lähellä tämän kesän hintoja.

Maamme hallituksen tuoreet päätökset ovat nostaneet jälleen esiin huolen siitä, että ohjautuuko metsäteollisuuden himoitsemaa kuitupuuta nyt polttolaitoksiin. Metsäteollisuuden näkökulmasta huoli on tietysti ymmärrettävä. Jos päätösten seurauksena suoraan metsästä polttolaitoksille toimitettavan energiapuun kilpailukyky paranee, uhkaa se suoraan mahdollisuuksia pitää kuitupuun hinnat kurissa. Metsänomistajien näkökulmasta toivoa sopii, että vuonna 2025 Metsälehden toimituksessa soi puhelin heti, jos käytämme verkkouutisissa vuoden 2020 kuitupuun hintoja.

Sami Karppinen

Kommentit (2)

  1. Eipä ne kuitupuun nimellishinnat ole kovin paljon muuttuneet ainakaan 10 vuoteen. Jos vertaillaan vaikka 2000-luvun alun hintoja nykysiin , niin esim. ku-kuitupuun hinta oli silloin kauppasopimuksessa 22,50 € . Tänä vuonna vastaava päätehakkuun hinta oli 19 € . Kun siihen lasketaan mukaan rahan arvon muuttuminen , niin nykypystyhinta pitäisi olla n. 28 € , jos nettohinta olisi pysynyt ennallaan.

    Yhden ku-taimen istutuskustannus maanmuokkauskuluineen on n. 67 s /kpl bruttona. 3 %:n korolla laskettuna yhden taimen kasvatus (taim. hoitoineen) kustannus on 30 vuoden ajalla n. 1,95 € . Eli 100 l ku-kuitupuusta tulisi saada n. 2 € (20 €/m³) jotta mo pääsisi omilleen. Kok.keskikasvun pitäisi olla ollut siihen 30 v. mennessä 6 m³/v/ha , (jos oletetaan kaikkien istutuspuiden olevan saman kokoisia ).

  2. 1989 kesäkuussa 50 mottia hankintapuuta käteiskauppana, josta puolet oli mäntykuitupuuta: 169 mk / kiinto.
    1990 maaliskuussa 70 mottia hankintapuuta käteiskauppana, josta 28 oli mäntykuitupuuta: 184,50 mk / kiinto.
    Hyvä, että tänään edes samoissa nimellishinnoissa ollaan!

    Metsänomistajilla on erilaisia intressejä puun myyntiin tai olla myymättä. On todettu, että hinnalla on kuitenkin oleellisin vaikutus puun markkinoille tuloon. Metsänomistajan pitäisi saada asiallinen, lopputuotteisiin oikeassa suhteessa oleva kuitupuun hinta. Nyt puukauppaa tehdään tukin hinnalla, arvokas kuitupuu tulee siinä sivussa.

    Oma tapani protestoida tilannetta on laittaa kaikki tukkipuuta pienemmät energiapuuksi. Typerää polttaa jalostuskelpoista raaka-ainetta, mutta kuljetetaanko Suomen teillä mitään niin ala-arvoista tavaraa kuin kuitupuu?

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut