Kataja taipuu moneksi

Taipuisalle ja sitkeälle katajalle on löytynyt monta käyttökohdetta, sen pienestä koosta huolimatta. Juhani Aho vertasi suomalaisia katajaan, joka taipuu muttei taitu, ja loi käsitteen katajaisesta kansasta.

(Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Sakari Topeliuksen sadussa Mikä on metsässä kaikkein kauneinta kataja kuvittelee, millaista olisi olla iso puu, mutta miettii ”että silloin eivät lapset ulottuisi minuun, kun he tulevat katajan havuja riipimään, levittääkseen niitä tuvan lattialle sunnuntaiaamuna!” Kuusi kuulee katajan ajatukset ja toteaa: ”No sehän onkin ainoa, johon sovellut tässä maailmassa.” Kataja ei surkutellut vaan totesi, että se ilahduttaa ihmisiä tuoreella tuoksulla. Lisäksi se kelpaa hyttysten savustamiseen sekä jouseksi poikien nuolipyssyihin, ja siitä tehdään siirappia ja keitevettä lääkkeisiin. Nyt muutkin puut keskeyttävät katajan ajatukset ja alkavat kehua itseään, kunnes he hiljenevät, kun kuulevat kahden lapsen ylistävän metsän kauneutta ja kaikkea Jumalan luomaa.

Ja onhan katajaa hyödynnetty monin tavoin. Topeliuksen sadussa mainittujen tapojen lisäksi muun muassa oluen ja muiden juomien valmistamiseen ja maustamiseen, monenlaisiin pienesineisiin ja erityisesti riukuaitoihin. Suorakasvuisia katajia käytettiin aitaseipäiksi niiden lahonkestävyyden vuoksi niin paljon, että se vaikutti maamme katajien perimään. Pensasmaiset ja vänkkyrät katajat saivat jäädä sukua jatkamaan.

Katajia laidunalueella Kastelholman linnan edustalla. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Savuava kataja

Katajan savuamisella tarkoitetaan sitä, kun katajien keltaisista hedekukista irtoaa tuulen vireessä siitepölyä, joka saa katajapensaat näyttämään savuavilta. Tämä tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa. Kaikki katajapensaat eivät savua, sillä hede- ja emikukat ovat eri pensaissa. Monien peltotöiden ajoitus sidottiin ennen tällaisiin vuodesta toiseen toistuviin luonnon ilmiöihin kuten katajan savuamiseen ja tuomen kukintaan. Eräässä runossa pellavan kylvöaika ajoitetaan seuraavasti:

Katajan savuissa mäki,

tuomineidolla mekko yllä.

Pääsky kirkuu, kukkuu käki.

Nyt pellavan kylvän kyllä.

Katajan oksat, leppähake ja kirjolohi valmiina sähkösavustimeen. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Katajaa savustukseen ja maustamiseen

Katajanoksat kuuluvat leppäpuun ohella ehdottomasti suomalaiseen savustukseen. Mitkään muut lisäaineet eivät ole uhanneet näiden valta-asemaa savustuksessa. Katajanmarjat ovat suosittuja mausteita erityisesti riistaruokiin. Katajanmarjoja saa kaupasta, mutta niitä voi tietysti kerätä myös itse. Sen sijaan että noukkii niitä yksitellen piikikkäistä pensaista, voi asettaa lakanan valitun runsasmarjaisen katajan alle ja kopistella kepillä pensasta. Marjoja kerättäessä on hyvä tietää, että katajapensaassa on tavallisesti sekä vihreitä vuoden vanhoja käpymarjoja että kypsiä kaksivuotisia marjoja. Ja marjoja ei kaksikotisuudesta johtuen tietenkään ole jokaisessa katajassa, vaan pelkästään naaraskatajissa.

Korkeajännitelinjat ovat katajien valtakuntaa. Viime vuosina niitä on kustannusten säästämiseksi levennetty tuntuvasti ja näin on syntynyt useita tuhansia hehtaareja lisää pysyvästi aukeita alueita. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

 

Ulkosaaristossa matalakasvuiset katajapensaat ovat tärkeitä suoja- ja pesimäpaikkoja. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Katajasta suojaa

Katajien tärkein arvo tänä päivänä on koristaa maisemaa sekä tarjota ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja monille nisäkkäille ja linnuille. Sitkeänä selviytyjänä kataja kasvaakin usein siellä, missä muuta maiseman koristusta ja suojaa ei ole, kuten saariston ulkoluodoilla ja Lapin tunturipaljakoilla.

Hiljaa kiven kyljessä se seisoo

sovussa kanervan kanssa.

Pistävien neulasten keskellä

marjat sikermittäin

kuin kiinnijoutuneet haulit.

Ei siihen mikään pysty.

Sen on tapana lakaista pohjoistuulta.

Ote Harry Martinsonin kataja-runosta (käännös Kirsi Kunnas)

 

Blogi pohjautuu aineistoon kirjasta Suomalaisten puut – arjessa ja ajatuksissa. Kåre Pihlström ja Anneli Viherä-Aarnio. Metsäkustannus 2020.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Kuvat