Lehdettömät saarnet

Lehtipuista jotkut tulevat lehteen jopa kuukautta myöhemmin kuin varhaisimmat. Viimeisenä lehtii saarni, joka kuitenkin pudottaa lehtensä jo ensimmäisenä. Viime vuosina saarnien lehdettömyyden syynä ovat usein olleet myös taudit ja tuholaiset.

(Kuvaaja: Kåre Pihlström)
(Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Raasepori 16.5.2022. Koivujen, pihlajien, jalavien ja tuomien lehdet puhkeamassa. Tammet, haavat ja lepät vielä paljaina. Vaahteroiden latvat loistavat kellanvihreiden kukkien peittäminä, mutta tuomien kukat vielä nupussa. Pilkahdus valkoista näkyy tuomen kukkanupuissa. Pian räjähtää!  Viime vuosiin verrattuna kevät on täällä myöhässä, mutta jokseenkin normaalissa aikataulussa jos vertaa pidempiaikaisiin keskiarvoihin.

Pihavaahterat Skarpkullassa Raaseporissa 16.5.2022. Riippumatosta on hyvä katsella ja kuunnella hyönteisten hurinaa. Ääni on kuin moottoritieltä. Kimalaiskuva on otettu samassa pihassa vuonna 2019 jo huhtikuun 27. päivänä. Vuodet eivät ole veljeksiä. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)
(Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Saarni astuu kesään kuin kuningas

Joidenkin puiden lehteen tuloa saa  odottaa vielä pitkään. Pisimpään joutuu odottamaan saarnea. Sitä on kutsuttu Kuningaspuuksi. Kuten kuningas tulee juhliin viimeisenä ja poistuu niistä ensimmäisenä, saarni tulee lehteen keväällä viimeisenä ja pudottaa lehtensä syksyllä ensimmäisenä. Kouluni pihalla kasvoi saarnia ja ne eivät yleensä olleet vielä tulleet lehteen, kun koulun kesälomat alkoivat. Ja kun uusi lukukausi alkoi (tuohon aikaan syyskuun alussa), saarnet saivat jo syysväriä ja alkoivat pudottaa lehtiään.

Luontokirjailija ja -taiteilija Gunnar Brusewitz on ilmaissut tämän osuvasti seuraavasti: Kun kesä näyttäisi olevan täyttä totta, saarni seisoo yhä alastomine oksineen kärttyisänä muistutuksena talvesta, ja kun muut yrittävät vielä pitkittää kesää, se raastaa pois vaatteensa ja kirkuu pateettisesti pakkasesta ja syyspimeästä.

Lehtensä pudottanut saarni syysruskan värittämässä Fagervikin ruukissa Raaseporissa. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Sairaat saarnet

Saarni voi olla lehdetön myös muista syistä. Sienitauti, jota on kutsuttu saarnensurmaksi (Hymenoscyphus fraxineus) on 2000-luvulla tuhonnut suuren määrän saarnia ja kokonaisia metsiköitäkin. Tämä tauti on tullut meille Aasiasta. Sieltä pelätään tulevan meille pakkausmateriaalien myötä myös tuhoisa saarnen jalosoukko (Agrilis planipennis). Tätä metallinvihreätä sentinpituista ja kapeaa kovakuoriaista Ruokavirasto yrittää pitää silmällä ja kurissa tuontirajoitusten kautta. Jos sattuu näkemään pakkausmateriaalin seassa näitä tuntomerkkejä täyttävää kovakuoriaista, pitää siitä ilmoittaa Ruokavirastolle.

Silmiinpistävää, mutta vaarattomampaa, lehtien syöntiä esiintyy silloin tällöin saarnella kotoperäisten hyönteisten aiheuttamina. Lehtipistiäinen nimeltään Tomostethus nigritus, munii saarnen silmuille toukokuussa ja toukat kuoriutuvat kesäkuun alussa, jolloin ne voivat syödä latvuston lähes putipuhtaaksi. Saarnet toipuvat yleensä tästä tuhosta, ellei se toistu useana vuonna peräkkäin samoissa puissa. Viime vuosina lehtipistiäisen tuhot näyttävät yleistyneen saarnella.

Saarnia Bollstassa Raaseporissa 29.6.2020 lehtipistiäisten juhlien jälkeen. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

Saarnella on tällä hetkellä vaikeaa Suomessa edellä mainittujen sieni- ja hyönteistuhojen vuoksi. Toivoa ei kuitenkaan ole syytä menettää. Saarnensurman tappamien saarnien joukossa elää hyvinvoivia saarnia, jotka ilmeisesti ovat taudille vastustuskykyisiä. Sopivalla kasvupaikalla saarni lisääntyy hyvin sekä siemenestä että kantovesoista. Saarni on kuitenkin puulajeistamme kaikkein krantuin kasvupaikan suhteen ja vaatii viihtyäkseen multavan ja kalkkipitoisen maan. Niiden metsänomistajien, joilla on tällaisia metsämaita Etelä-Suomessa, soisi muistavan myös saarnea istutussuunnitelmissaan ja lohkaisevan jonkun kulman sille.

Saarnea voi joskus tavata yllättävän karuiltakin kasvupaikoilta, kuten meren luodoilta. Ilmeisesti lintujen ulosteista on syntynyt saarnen suosimaa kalkkipitoista maata, johon yksinäinen saarni on juurtunut, kuten Juha ”Junnu” Vainion laulussa. (Kuvaaja: Kåre Pihlström)

On keskellä meren selkää

luoto armoilla aallokon

Sinne lintukin pesiä pelkää

Tyrsky lyö yli kallion

Miten sattuikaan sinne juurtumaan

yksinäinen saarnipuu

Paikkaan sellaiseen, johon kyennyt

ei elollinen mikään muu

(Yksinäinen Saarnipuu,

Säv. & San. Juha Vainio,

©Warner Chappell Music Finland)

 

Blogi pohjautuu aineistoon kirjasta Suomalaisten puut – arjessa ja ajatuksissa. Kåre Pihlström ja Anneli Viherä-Aarnio. Metsäkustannus 2020.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Keskustelut

Kuvat