Helmikuu. 

Sydäntalven toinen kuukausi, isosisarensa jalanjäljissä pikkutammi. Kuukausi, joka on saanut nimensä puiden oksiin muodostuvista jäähelmistä. Kuukausi, joka on valon lisääntymisen ja kevään ensimerkkien juhlaa. Riemun kuukausi, joka kannustaa meitä kaikkia heittäytymään lapsen ilolla pulkkamäkeen, hiihtoladuille ja odottamaan hankikantoa. Kuukausi, jolloin paukkupakkasten jälkeen pikkulinnut ovat palanneet jälleen lintulaudoille ja iloisesti sirkuttavat pörhennellen höyheniään pakkaspäivän paisteessa. Omenan punaisia poskia ja pakkasen kutkuttelua kasvoilla. Kuukausi, jolloin voi kääntää kasvonsa kevättä enteilevään tuleen ja päästää sen mukaan kaikki lähdössä oleva. Kohota kasvot kohti auringon säteitä, anna niiden lempeästi herätellä itsesi kevääseen. 

Helmikuu on myös kuukausi, jolloin minä, ehkä viimeisenä metsänomistajana maailmassa, otin käyttöön sähköisen metsäpalvelun. 

Vaihto paperikansiosta mobiilisovellukseen

Olen seurannut keskusteluja erilaisista sähköisistä metsäpalveluista, mutta menin nyt asian kanssa helpoimman kautta. Kirjauduin Metsänhoitoyhdistyksen OmaMetsään. Ohjelma vaikutti minulle ihan riittävältä. Omien kuvien ja paikkamerkintöjen lisääminen on mahdollista, kartta metsärajoineen ja kuvioineen sekä älypuhelimeen ladattava sovellus, joka paikantaa reaaliaikaisesti oman sijainnin kartalla. Jokaisen kuvion tiedot saa myös klikattua auki. 

En malttanut olla lataamatta sovellusta saman tien ja lähdin testaamaan sen toimivuutta metsääni. Tosi pitkään olen jahkannut sähköisen palvelun käyttöönottamista, koska en ole halunnut digitalisoida metsähommia. Metsänhoitosuunnitelmaakin olen käyttänyt paperisena. Teen tietokoneella ja puhelimella töitä, enkä edes pidä moisista vempeleistä, joten näin on menty tähän asti. 

Mobiilisovellus innostaa tutkailemaan ja hiihtämään

Upea aurinkoinen helmikuinen pakkaspäivä höytyväsateineen houkutteli minut pujottamaan kengät metsäsuksiin ja lykin puhelin taskussa lumimonsterin jälkiä metsän suojiin. Aurinko kurkisteli puiden väleistä ja teki minulle kimaltelevia hierteisiä aurinkobaanoja, joita pitkin lykkiessä tunsin kulkevani kevättä ja valoa kohden. Jokin metsälintu kahahti lentoon ja talitiainen sirkutteli minulle, muutoin näin vain erilaisia eläinten jälkiä. 

Innostuin kovasti bongailemaan luontoa ja tarkastelemaan metsääni sovelluksen avulla. Tarkastin GPS:n toimivuutta useamman kerran ja vertasin sijaintia ojiin ja kuvioiden erilaiseen puuston rakenteeseen. Paikannin toimi hyvin ja totesin sen olevan oikein tarkka. Lisäsin omia merkintöjä ja kuvia karttaan koskien naapurirajoja. Bongasin myös hyviä paikkoja polttopuiden hakemiseen. Merkitsin kuvien kera laavun tulipaikkoineen ja pulkkamäkineen, komean lahonneen puupölkyn, kirjanpainajien tappaman kuusen  sekä puut, joihin olen ympännyt lakkakääpää sekä pakuria.

Innostuneena hiihtelin pitkin impihankia, poikki jäniksen jälkien ja löysin myös hienon aaltokuvion ojan pientareelta. Sovellukseen voi merkitä myös marja- ja sienipaikkoja, erityisiä luontokohteita, lahopuita jne. Sekä ajattelin hahmotella sinne myös puulajipuistoa. 

Nyt tuntuu hyvältä, kun sain aloitettua tämän ja parituntinen hiihtolenkki meni hujauksessa. Metsäsuksi kantoi hienosti hangen päällä ja suksi luisti puuterilumella, ei tullut edes hiki! Saan sovellukseen myös merkittyä metsäni tarinaa, josta kirjoitin aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Jotain hyvääkin tässä digissä. 😀 Aion jatkossa useamminkin tehdä vastaavia retkiä sovelluksen kanssa ja tehdä lisää merkintöjä. 

Onko sinulla joku sovellus käytössä ja mihin tarkoitukseen tykkäät sitä käyttää?

Riemukasta helmikuuta!

Johanna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.