Ladataan...
Riskeistä piittaamatonta metsänhoitoa
Tilaajille
Metsänhoito
Ei se nyt ihan jokapaikassa hirvi estä koivun istutusta. Suomessa on paljon aloja joissa koivun kasvatus toimii. Ihan niitä kuulemma joku raivaussahallakin joutuu kaatamaan taimikoista. Voisit mikko perehtyä hirvikannan nykytilaan ja kuinka se on vuosien saatossa kehittynyt. Toki talvehtimisalueilla koivu on riski mutta niinhän se on ollut aina.
Myös nuo kaupunkien virkistysmetsäkuusikot pitäisi uudistaa kunnolla. Nykyisellään ja vielä pahemmin tulevaisuudessa niistä tulee kaatumisriskien vuoksi käyttökelvottomia.
Jos hirvieläimistä ei ole haittaa, niin rehevillä mailla uudistaminen nopeakasvuisilla koivulla ja/tai haavalla lienee usein paras vaihtoehto. Lehtimetsä tarjoaa myös erityisesti muuttolinnuille hyvät olot.
Riikilä se jaksaa jatkaa tuota riistavastaista propagandaansa. Meidän hirvieläinkannat ovat murto-osa Keski-Euroopasta, niiden vertaaminen on aivan naurettavaa.
– Ja kyllä minulla koivutaimikot kasvavat oikein hyvin. Luonnontaimet täydentävät sen mitä metsäneläimet syövät.
Nyt olisi korkea aika herätä täälläkin ja valmistautua kirjanpainajien invaasioon. Edelleenkin kuusen osuus uudistusalojen istutuksista yli 80% eli ollaan ajamassa täydellä vauhdilla päin seinää. Ilmastonmuutos tuo kirjanpainajaongelman mukanaan, nyt olisi todella tärkeää tehdä suunnanmuutos, muuten tällä on saksan malliin sama tilanne kohta päällä.
On älyllistä epärehellisyyttä koettaa selitellä pois järjettömän suuria hirvieläinkantojamme, joissa (kaikki 3 lajia) kyllä riittää vasoineen taimien syöjiä 15-50 eläimeen/1000 ha vasoineen keväästä alkaen.
Saman tyyppinen itsepäinen ja laajan kokemuksen vastainen jäpitys pitää metsämme aivan liian tiheinä ja siten arvokasvut ja kasvutkin paljon optimin alapuolella.
Lisäksi yli-ikäisyys ja -tiheys yhdessä on tehokas kasvun pysäyttäjä ja tuhojen petaaja.
Metsänhoitomme nojaa nyt enemmän muotiväittämiin kuin todennettuun tietoon aina joitakin professoreita myöten. Sadan vuoden hyviä tuloksia tuottanut tutkimustieto onkin muutamassa vuodessa vaihtunut ”sopivaksi” vihermetsäpolitiikaksi.
Hidasliikeisyys ja metsäusko ei meillä näytä muuttuvan, vaikka Keski-Euroopan ja nyt myös Ruotsin ja Balttian metsätuhot pitäisi panna meidät ajattelemaan ja vaihtamaan suuntaa koko valtakunnan riista- ja kasvatuspolitiikassa.