Ladataan...
Vinkit metsänomistajalle metsästysoikeuden vuokraamiseen
Jahtiukkojen kanssa hirvikeitolla
Tilaajille
Jahtiukkojen kanssa hirvikeitolla
Metsänomistus
Mitä riistanhoidolla tarkoitetaan? Supikoirat, minkit ja villisiat poislukien en oikein ymmärrä tarvetta muulle kuin hirvieläinten metsästykselle ja tuo tuholaisten ryhmä ei hoitoa kaipaa. Sanotaanhan, että hirvieläinkanta on kasvanut nykymuotoisen metsätalouden ansiosta. Kaatolupapolitiikasta todellinen syy kasvuun löytyy, vaikka toki metsänhoitomenetelmätkin ovat kasvun yksi mahdollistava tekijä. Siinä onkin riistanhoitoa kerrakseen. Vieläkö pitäisi erikseen ruokkia? No, jos taimikoita ja luonnon monimuotoisuutta tuhoavan vieraslajin eli valkohäntäpeuran leviämistä haluaa edistää, talviruokinta on tehokas keino. Niin tehokas, että kanta on kaikessa hiljaisuudessa tuplaantunut kymmenessä vuodessa ja levinnyt laajalle ja yhdessä hirven vaikutusten kanssa, koivun ja männyn kasvatuksella ei ole tarvittavien tuhojen torjuntakeinojen mittakaavan takia mitään tekemistä metsätalouden kanssa ainakaan täällä Lounais-Suomessa.
Muilta osin en ajattele asiaa riistanhoitoa, vaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisena.
Hei Gia! Kiitos kommentistasi ja hyvästä kysymyksestä. Mitä se riistanhoito onkaan. Nyt en osaa viisaita kommentteja tähän heittää, koska olen niin untuvikko kaikissa asioissa joita kommenttisi koskee. Toivottavasti joku viisaampi osallistuu keskusteluun. 🙂
Voin kuitenkin kertoa miten itse olen asiaa ajatellut tähän mennessä. Ennen kuin luon vahvoja mielipiteitä asiaan, perehdyn asiaan eri kanteilta. Riistanhoitoon metsänomistajan näkökulmasta perehdyn paremmin myöhemmin ja siitä on tarkoitus kirjoittaa tänne blogiinkin. Toivottavasti jatketaan juttua sitten. 🙂 Matka on vasta alussa ja paljon opittavaa on vielä.
Minusta uuden metsänomistajan tai siitä kiinnostuneen on tärkeää pohtia mitä itse arvostaa ja löytää siten itselle sopivat periaatteet, joihin perustuen tekee päätöksensä. Oli ne sitten päätöksiä tehdä jotain tai jättää tekemättä.
Tässä kirjoituksessa keskiössö on metsästysoikeuden vuokraaminen ja siksi riistanhoito nousi esille. Riistanhoito on niin vuokralaista kuin metsänomistajaakin koskeva asia.
Monimuotoisuus on minustakin kokonaiskuvassa tärkein arvo ja metsänhoitotöissä pyrin huomioimaan parhaani mukaan kaikkia eläimiä joita metsässä asustaa, ei vain riistaa.
Mutta pysäkseni jutun aiheessa, hoitotöitä tehdessä huomion erityisesti riistalintuja, jotta niillä olisi turvaa ja suojaa aluskasvillisuudesta ja muista matalista kasveista. Meillä asustelee mm. teeriä ja toivon niiden viihtyvän. Meillä on myös hirvien makuuhuone yhdellä lehtipuuvoittoisella kynnäällä. Pidän silmällä, että lehtipuita on tarpeeksi hirvien mutusteltavaksi. Pihlajat näyttävät olevan meillä herkkua. Aina, kun uusia hoitotöitä suunnitellaan pohdin vaikuttavatko ne vai ei riistaan ja miten vaikuttavat.
Ruokintapaikalla käy kuulema hirviä, peuroja, kauriita ja pienriistaa. Taimikoissa ei ole ollut suurempia ongelmia hirvien kanssa. Koputan nyt puuta. 😀
Ruokinta on luonnossa erittäin luonnonvastaista toimintaa ja siksikin olemme saaneet luonnottoman suuret hirvieläinkannat. Josta valitettavasti hyötyy juuri se ruokkija joita lähes pääsääntöisesti ovat juuri metsästäjät. Jotka vielä ikävimmillään käyttävät ruokintapaikkoja suoraan esim. peurojen ammuntapaikkoina. Mielestäni kaukana luonnon ja siellä elävien eläinten kunnioituksesta. Mielestäni pitäisi lailla kieltää. Jahti on reilua metsästystapahtumaa jossa annetaan eläimellekkin mahdollisuus olla ihmistä uunottamassa. Ei vain helppona teuraseläimenä jostain jahtitornista totutulta ruokapaikalta.
Toisaalta kun tavoite on leikata kantoja pienemmäksi, ruokintapaikalla ampuminen on mielestäni täysin ok. Suotta jahtia työläämmäksi on tehdä. Peuran kannalta on samantekevää, saako osuman ruokintapaikalla jurttikuorman ääressä vai taimikosta yllätettynä. Ei silakan troolaustakaan Itämerellä pidetä epäeettisenä pyyntimenetelmän tehokkuuden takia.
Oma lukunsa tietysti on, että valkohäntäpeuran leviämisen edellytyksenä on ollut talviruokinta ja tuollaisen vahingon aiheuttamista ei millään tavoin voi puolustaa.
Jo termi ”riista” alistaa metsän eläimistön tietyltä osin muka metsästäjän saaliiksi. Tai siihen oikeutetuksi. Ajattelutapa pitäisi muuttaa enemmän luonnon koko biodiversiteetin tasapainohakuisuuteen. Johon todella ei kuulu mikään laji kenellekkään. Vaan luonto edellä tasapainotilaan pyrkivänä. Ihminen on kannansäätelykaahotuksillaan enemmän tuhonnut kuin turvannut. Joitain hyviä lihantuotantolajeja yltiökasvatetaan hiukkaakaan siinä kohtaa välittämättä onko laji edes kotoperäistä luotoamme. Silloin metsän eläimistö on sopusoinnussa luonnossa kun ihmisen ei tarvitse pinemuotoista harrastusmetsästystä enempää siellä melskata. Sekin voitaisiin alistaa vallan jousiaseella tapahtuvaksi. Mutta sitä ennen on mahdollistettava luontaisen tasapainon kehitys poistamalla raskaasti luonnon monimuotoisuutta raiskaava hirvi vain niin pienelle kannnan tasolle että pedot vähälukuisenakin pystyvät pitämään kannan kurissa. Peura vierslajina vallan hävittää pois suomen luonnosta.
Raivasin äskettäin koivikkoa, jossa on paikoin tiheää alikasvoskuusikkoa. Ja eikös kuusituppaista linnunpesiä löytynyt. Pikkulintujen kylläkin, eikä riistalajien.
Minustakin riistan huomiointi ennen muita lajeja on kyseenalaista ajattelua. Kyse on luonnon ekosysteemistä, joka alkaa pieneliöistä ja päättyy suteen ja jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi haapa on tässä suhteessa avainlaji, joten tieto siitä on kiinnostava, että järeä haapa elättää saman verran eliuöitä kuin muut puulajit yhteensä. Laittaa miettimään kaksi kertaa, voiko haavan jättää kaatamatta ja siksi itselläni onkin tavoitteena säästää tuollaisia lähes oka kuviolle. Suurin osa haavan ympärillä elävistä lajeista on kylläkin tuskin silmin havaittavia puhumattakaan siitä, että tunnistaisin niitä, mutta se ei asian merkitystä yhtään vähennä. Se, että tarjoaisin metsänhoitomenetelmin teerelle tai muille riistalajeille sopivia paikkoja, on edustaa mielestäni kovin rajoittunutta näkemystä luonnosta. Samoin se, että hirvieläimet olisivat erityisen merkityksellisiä ja siten huomioitava metsätaloudessa. Ainoa luonnon kannalta järkevä tapa niihin suhtautumisessa on pyrkiä alentamaan niiden määrää, mutta ainakaan luontoväki ei tällaista ajattelua ymmärrä. Niillä menee itsekäs elämyshakuisuus ekosysteemin edelle ja metsästäjillä on omat intressinsä.
Tuo onkin mielenkiintoista tietoa, että haapa on noin paljon merkityksellisempi puulaji eläimille kuin muut. Metsänhoitotöissä voi tehdä pieneltä tuntuvia valintoja, jotka ovat merkityksellisiä muista näkökulmista. Esimerkiksi tuo jätänkö tuon haavan tuohon vai en. Onko sinulla muita esimerkkejä miten metsänhoitotöissä huomioit eläimiä? Ja mitä eläimiä huomioit? Tässäkin on eri näkemyksiä eri ihmisllä. Mieluusti kuulisin lisää. 🙂
En osaa sanoa, mitä eläimiä huomioin poislukien sorkkaeläimet. Niiden takia koitan perata niitä kiinnostavan vesakon pois sieltäkin, missä ei metsänhoidollisesti tarvetta olisi. En halua houkutella tuholaisia omille mailleni. Muuten pyrin kasvattamaan yleisesti luontoarvot huomioiden sekametsiä, jossa on kaksi pääpuulajia ja niiden lisäksi kohtuullisen paljon muita puita sekoituksena. Lajien määrähän on sellainen, ettei edes biologit tunne kuin osan pieneliöistyä, joilla on ratkaiseva merkitys monimuotoisuudessa ja myös ihmisten terveydessä. Esimerkiksi muutamalla pellonmetsitysalallani koivikon seassa kasvaa alikasvoskuusikkoa ja paikoin sekapuuna myös runsaasti mäntyä. Näissä parikymppisissä puustoissa vaikutelma on jo aika hyvä etenkin lähtökohta huomioiden ja paranee vuosi vuodelta. Lisäksi suosin haapoja, leppiä ja raitoja siten, että koitan kasvattaa niistä järeitä yksilöjä. Jossain olen kaatanut järeitä runkoja maahan lahopuuksi jne.
Yhden pienen, vajaan puolen hehtaarin kuvion olen irrottanut metsätaloudesta sikäli, että tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman paljon eri lajela. Tuolta löytyy kuusta, rauduskoivua, mäntyä, lehtikuusta, pihjajaa, vaahteraa, omenapuita, angervopensaita yms. Tietysti luonnon kannalta noin pieni ala on merkitykseltään vähäinen. Lisäksi osa puista on vielä taimikkoa, toisaalta osa on varsin järeitä, vanhoja yksilöitä, joten tulevaisuudessa alasta kehittyy varmasti hieno. Tänä talvena tosin myyrät soi männyn taimet, joten pientä takapakkia tuli.
Tällä hetkellä pahin este monimuotoisuuden suosimisessa on mielestäni sorkkaeläinten suuri määrä. Kuten edellä mainitsin, niiden takia tulee tehtyä periaatteessa turhaa raivausta. Lisäksi ongelmana on koivun kasvatus, koska mielestäni kuusikon perään pitäisi istuttaa koivua, mutta käytännössä koivun kasvatus ei ainakaan minun maillani onnistu riittävän suurella todennäköisyydellä. Varsinkin, kun kuusissa on juurikääpää ja kasvupaikkatyyppi omt, ongelma on todellinen, eikä teoreettinen. Karkeammilla mt-pohjilla sama ongelma koskee mäntyä.
Haavan merkityksestä monimuotoisuudelle saa nopeasti hyvän kasityksen googlettamalla hakusanoilla haapa ja avainlaji. Uusimman tiedon mukaan tervaleppä on myös merkittävä ja koska se ei sorkkaeläimiä houkuttele, leppää on mukava kasvatella.
Minusta oli kirjoittajalta oikein hyvä pointti tuoda esille se, että maanomistaja voi vuokrata metsästysoikeuden muullekin taholle kuin paikalliselle metsästysseuralle. Tietenkin seura on ensisijainen taho (eräkulttuuri ja kylätoiminta on arvokasta), mutta jos se ei pidä hirvieläinten kantaa riittävän alhaalla, esim. ammattimetsästäjien hoitamista yrityksistä voisi löytyä vaihtoehtoinen ratkaisu.
Luonnonhoidossa olisi hyvä muistaa, että metsäekosysteemi on kokonaisuus, joka koostuu ei-elollisesta osiosta, kasveista, eläimistä ja pieneliöistä. Kaikilla on oma arvonsa ja tehtävänsä. Ei siis kannata tehdä systeemistä liian yksipuolista, koostuen vaikka vain puista ja kannaltamme kiinnostavista riistaeläimistä.
Hei, kiitos kommentista A.Jalkanen. Tuossa koko metsäsysoikeuden vuokraamisessa oli monta asiaa, joita ei tosiaan itsekkään ollut tiennyt tai ajatellut tarkemmin. Vaikka olisin tiennyt mahdollisuudesta vuokrata muullekin taholle kuin metsästysseuralle, en sitä kuitenkaan olisi tehnyt, koska minustakin oman kylän toimintaa pitää tukea vaikka tällä tavalla.