Aukon tuottomenetelmät

Ristiriita on olemassa. Niin kuin on tullut kerrottua, en ole avannut ensimmäistäkään pienaukkoa valopuille. Syystä, että niitä valopuita metsänpeitossa ei ole olemassa. Pienaukot ovat lähinnä kuuselle ja siitä syystä esim kaikki vanhat kuusikot on uudistettu avovaiheen kautta. Seurataan puuston luontaista kehitystä (sukkessio) ja sitä kautta päästään helposti esim mehtäukon perään kuuluttamaan sekametsään. Ei tarkoita jaksottaista metsänhoitoa, voi olla myös jk metsänhoitoa.  Toisena fokuksena voidaan pitää tarkoituksella hankittua (valuvika) metsänhoitoon. Tuskin on kannatusta tehdä pienaukkoa tai poimintahakkuuta paljaaseen maahan, jos ja kun uusiutumisen edellytyksiä ei ole olemassa. Tässä metsän luontainen kehitys (sukkessio) ohitetaan ja on lähdetty tarkoituksellisesti ohjaamaan luontaista kehitystä. Joka useinkaan ei onnistu ja ei ole edes mahdollista. Ei kukkokaan käskien laula ja kun tämä järjestely on tehty puuhuollon edistämistarkoituksessa. Ajetaan kaksilla rattailla, mm jk on tullut koplatuksi ja metsänhoidon kannalta lopputulosta voidaan pitää huonona.

Ei kelpaa tallintakuset. Ei se vaan sovi, että tulet tamppaamaan hyvässä kasvukunnossa olevat metsät. Ovat molempien hoitomuotojen metsiä ja samaa tuotantoaluetta. Ei sovi pilkkominen (tavoite) sopivan kokoisiksi kuvioiksi ja vain siitä syystä, että ovat jaksottaisen metsiä. Valtaosa Suomen metsistä on edelleen peitteisen metsänhoidon metsiä ja ei se vaan sovi, eikä ole tarkoituksen mukaista, että kaikki metsät valjastetaan yhden hoitomuodon tehotuotannolle?

Jatkuva kasvatus on keksitty niille, jotka ei halua avohakkuita. Se on ensimmäinen ja kaiken muun ylittävä prinsiippi. Pienaukkohakkuut ovat olennainen osa jatkuvaa kasvatusta koska silloin ei tarvitse heidän mukaan tehdä isoja, varmaan useamman hehtaarin alueita.

Minusta sinun ei kannattaisi sotkea käsitystä jatkuvasta kasvatuksesta siihen sinun omaan ajatukseen metsänkasvatuksesta. Me tekijät kuitenkin teemme sitä ihmisille sillä ajatuksella, että siellä ei tosiaan sitten tehdä isoja avohakkuita. Kaikki kyllä ymmärtää Jovainia jos on tullut siihen lopputulokseen, että JK on typerää niinkuin sitä tehdään ihmisille ja kuinka he sitä haluavat.

Avohakkuut ovat aina kuuluneet jatkuvaan kasvatukseen ja varsinkin peitteiseen metsänhoitoon. Mehtäukon ”peitteisen jaksollinen” soveltuu aika huonosti tähän vertailuun. Eihän metsänhoidon elementtejä voida omia vain toiseen hoitomuotoon kuuluviksi. Kyllä ne kuuluvat molempiin  ja hoitomuotoja yhdistelemällä päästään eteenpäin.