Aukon tuottomenetelmät

Jatkuvien kiertoaikojen summatulon käyttäminen ja tulojen siirtäminen muka menneen kiertoajan tuloiksi on jk-firmojen harjoittamaa huijausta jolla ei ole muuta virkaa kuin toimia yksinkertaisten harhauttamiseksi.

Käytännön tulovirtojen vertailu ja laskenta tapahtuu erilailla.

Hyvä laskelma. Alkaa random-ajankohdasta ja päättyy random-ajankohtaan. Aika-arvoakaan ei ole otettu mukaan turhaan sotkemaan.

Reheviin suometsiin on tarjottu jatkuvapeitteistä ja avohakkuuta. Kolmas vaihtoehto Facebookista eli Petri Kortejärven kommentti, johon sain luvan jakaa.

”Suojuspuuhakkuu (hakkuiden) kautta uudistaminen onnistuu ojitetuissa korvissa. Menetelmän heikkous on siinä, että se vaatii aikaa. Kerralla ei voi vetää alle 200kpl/ha loppuasentoon. Vaatii ainakin yhden valmisteluhakkuun. Mäntyä ja koivua suositaan jos niitä on. Ja suurimpia tuuleen tottuneita runkoja. Positiivista on se, että kaikki hakkuut ovat hyvin kannattavia kun poistumaa on reilu 100m3/ha. Kun taimikko vapautetaan niin kasvatus jaksollisten mallien mukaan, joka on tietysti hyvä asia. Nuorennos on oikeasti nuorta.

Tuulenkaatojen riski on tietysti olemassa, mutta yleensä korvet ovat ”kattilan pohjilla”. Ojien perkausta ei useinkaan tarvita kun haihdunta pysyy hyvällä tasolla. Erirakenteiseen jatkuvaan kasvatukseen verrattuna puusto pysyy terveenä ja hakkuut kannattavina.

Suojuspuuhakkuiden kautta uudistaminen on jaksollisen kasvatuksen menetelmä. Sen etuja JK verrattuna on paljon. Vähäisin etu ei ole se, että uusi sukupolvi on nuorta ja siten lähtökohtaisesti terveempää kuin ”aidosti erirakenteisessa” metsässä. Sekin on tietysti iso etu, että hakkuut ovat normaaleja jaksollisen hakkuun harvennuksia suojuspuuhakkuiden valmistautumista ja varsinaista suojuspuuhakkuuta. Lopuksi on ylispuiden poisto. Kaikki hakkuut ovat hyvin kannattavia, ensiharvennus toki enempi hoitotoimi.”

Lisäisin vielä:

Kuulostaa kelpo vaihtoehdolta jatkuvalle kasvatukselle korpikasvupaikoilla. Ainakin suojuspuumetsässä on siementäviä varttuneita puita selvästi enemmän kuin jk-hakkuin käsitellyssä metsässä. Harvennuksissa pitää malttaa edetä varoen, ettei aiheuteta tuulituhoja, mutta tämä pätee kaikkiin hakkuisiin. Sitten kun korpi on jo ohutturpeinen turvekangas, tilanne voi muuttua epäsuotuisaksi suojuspuuhakkuulle, kun ehkä taimettumisherkkyys alenee ja heinittymisherkkyys kasvaa.

Kyllä tuo korpikuusikoiden väljennys monesti toimii, eikä sekapuustoisuuttakaan välttämättä tarvita. Monesti se ongelma on, että jos kosteutta on hyvin uudistumiseen, niin tuulituhot lisääntyy samassa suhteessa.  Ja odottavan aika on pitkää, eikä talviväljennyksestä tahdo saada kesäavon hintaa, riippuu tietysti ostajasta ja ”kiimasta”. Korjuuvauriot sitten tuurista ja konekuskeista. Mutta harkinnan arvoinen paikassaan. Hieskoivikko, jonka alle toivotaan ajallaan kuuset on liian kallis rehevissä korvissa. Itsellä on sopiva kuusikko lihomassa, laitan taimista kuvia, jos toimerrun. Toisessa vastaavassa ei taimia ole yhtään. Kumpikin on vielä tuulituhoilta välttynyt. Sekapuustoisuus ei taimettumista ole lisännyt näillä kuvioilla. Naapuri on tuota suojuspuuhakkuuta käyttänyt kuivemmilla mailla, ja  luontaisia kuusia on syntynyt silti hyvin. Kirjanpainajatuhot ja taimikon hidas kehitys ei siellä mielestäni puolla menetelmää. Normi talousmetsään verrattuna se on kyllä erilainen.

Juu ei….never again.