Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 3,951 - 3,960 (kaikkiaan 4,794)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • käpysonni käpysonni

    Nostokoukku on lopullisesti menetetty pimeälle puolelle, eli vihervassariturakaisten puolelle.

    Nostokoukku

    Kuinkahan niin? Yritän katsella maailmaa rehellisesti ja tutustua mielenkiintoisiin asioihin tutkimustulosten pohjalta. En laulaa glooriaa ja halleluja minkään asian puolesta. Yritän asettautua myös vastapuolen asemaan aina joskus. Asiat näyttävät joskus sieltä katsottuna erilaisilta. En myöskään käytä silmälaseja, joissa toinen linssi on havunvihreä ja toinen setelinsininen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jatkuva peitteisyys säästää maaperän hiilen ja ravinteet, joita avohakkuu ja raju muokkaus huuhtovat pois

    Perkolla kuten muillakin usein ovat väitelauseet sellaisia, että niissä on siteeksi totta, mutta ajatus lähtee silti väärään suuntaan. Moni vetoaa avohakkuita vastustaessaan siihen, että kun runkopuu viedään pois, saman runkopuumäärän palautuminen vie aikaa muutaman vuosikymmenen. Tätä ajattelua voidaan nimittää vaikka halkoliiterihypoteesiksi: avohakkuu pienentää metsän hiilimäärää pysyvästi tai vähintään hyvin pitkäksi aikaa.

    Ei pitäisi kuitenkaan osaoptimoida yhtä metsikköä, vaan metsätilaa, metsäaluetta, koko Suomea tai jopa koko maapalloa. Tämä tuo lisävaikeuden vertailuihin: mitä alueellista mittakaavaa ja mitä aikajaksoa tarkastellaan, vaikuttaa suuresti johtopäätöksiin. Ajankohtainen esimerkki on poliitikkojen päättämättömyys hakkuiden ja hiilinielujen suhteen. Jos ei tiedetä mitä pitää tehdä, on parempi olla tekemättä mitään.

    Palatakseni Perkon väitteeseen, sehän on käsitelty ja pyöritelty moneen kertaan ja valmista ei ole tullut. Peitteisessä metsässä hiilen määrä vaihtelee vähemmän kuin aukotetussa metsässä. Kivennäismaan aukosta tulee enemmän päästöjä vesistöön kuin harvennushakkuusta. Turvemaalla tilanne voi mennä toisin päin, koska avohakkuun jälkeen veden pinta monesti nousee, ja pääsääntöisesti silloin kaikki päästöt vähenevät.

    Luultavasti Suomen sotien jälkeistä puustopääoman 1 mrd kuutiometrin kasvua eikä vuotuisen kasvun kaksinkertaistumista ei olisi nähty, jos ei olisi alettu avohakata. Tuosta määrästä on jonkin verran päätynyt myös kivennäismaiden maaperään. Vastaavasti turvemailta on hävitetty suuri määrä hiiltä ojittamalla, joten turvemaiden tähänastinen hiilitase on huono, mutta se voi parantua.

    mehtäukko

    ”..että kun runkopuu viedään pois, saman runkopuumäärän palautuminen vie aikaa muutaman vuosikymmenen..”  Eikai asia ole ihan noin yksi-oikoinen, sillä maan pitkä-aikaisiin rakennustarpeisiin sitoutuneena pysyyhän ne kaasut vuosikymmeniä. Puurakennukset, puusillat,puupylväät…

    Husq165R

    Jalkaselta pitkähkö veisu, mutta kertonee että hiili asia on moni mutkainen!

    Puukiukoilta on ne päättelyn perusteet -kurssit jäänet opiskelu aikoina väliin ,mutta ei mitään hätää! Jos teillä metsää on ,niin Metsä keskus lähettää kurssi-kutsuja viikottain jos jonkin-laisista aiheista! Ihan voi koneelta katsella  ,jos ei uskalla ulos mennä! Niistä joku saattaisi oppia ,että joillain aiheilla on muitakin puolija kuin unpi-valetta ja ei u-valetta !

    Mutta ei nyt ..vetissä tuommosille kun asijat on jo omassa päässä vuoren-varmoja!

    Perko

    Metsätalouden sokea piste on ollut kuutiomäärien maksimointi nettotuloksen sijaan. Kun jatkuva kasvatus (JK) sivuutettiin tutkimuksessa, menetettiin mahdollisuus optimoida nettonykyarvoa. Nyt moni seisoo ”pakkoraossa”: vanha jk tukkipääoma on realisoitu, ja jäljellä on 60 % hehtaareista, jotka ovat vajaatuottoisia ja joissa hoitokustannukset ylittävät kasvun arvon – varsinkin jos omalle työlle laskee hinnan. Suuri massa on riski ja pääoman hukkasijoitus; metsänomistajalle ainoa merkityksellinen luku on käteen jäävä euro per hehtaari, ei se, kuinka monta riukua maastossa seisoo.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Käteen jäävä euro per hehtaari – juuri niin!

    Mehtäukko vetoaa puutuotteiden hiilinieluun jotka huomioidaan kyllä laskennassa mutta ovat harmillisen pienet. Lisää aiheesta pian Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportissa.

    Pitkä messu joo. Jos asiat ovat epävarmoja tekee yleisölleen karhunpalveluksen, jos ne esittää varmoina.

    Husq165R

    Tuskin puoli A4:sta on sittenkään se onkelma! Näyttää olevan tuo uuden oppimisen halu aika vähissä! Liian wokea ja waikeaa monelle ukolle! ☺

    Makarov

    Kyllä sitä ainakin Nallea kovasti nauratti Suomalaisten hiilinielulaskelmat jotka joka toinen viikko muuttuu erillaiseksi. Itse olen kyllä samalla linjalla että kieltämättä ruvennut uskottavuus horjumaan.

    Perko

    Kun metsänomistaja hallitsee mittauksen ja laskennan, hän siirtyy ”matkustajasta kuljettajaksi”. Se on ainoa tapa varmistaa, ettei tule vedetyksi höplästä puukaupassa tai metsänhoidon kustannuksissa.

Esillä 10 vastausta, 3,951 - 3,960 (kaikkiaan 4,794)