Peten kommentissa hiukan vierastan kyllä tuota lehtipuun säilymistä viimeiseen harvennukseen asti. Ainakin useimmiten ”virallinen ohje” kuuluu että lehtipuu kaikki pois jo taimikon perkauksessa. Toki hyvä jos niin teet että jätät mutta eipä näytä yleinen tapa olevan kyllä. Useimmiten puhtaita kuusikoita ja pohjakarike hapanta neulasmassaa. Kyllä se ph-n nousu antaa kuusellekkin potkua. Tiedän vain sillä ”maalaisjärjellä” kun tuolla pohjois-satakunnan -59 metsäpaloalueen kuusikoita päätehakkailen. Sen terveempiä ei täältä suunalta juuri löydy.
Kasvu ”punakylkisinä” aivan mahtavaa. Tosin myös edellinen omistaja jättänyt lehtipuuta sekaan. En nyt H-vallan kurjia kuusikoita näissä juuri viitsikkään kovasti mainita. Tosin ei täällä teollisuus enää pahoja ongelmia aiheuta mutta kai sen vanhat synnit vielä maaperässä vaivaa.

Noo, sanotaan että voisi pitää nk. virallisena ohjeena mitä esim. metsänhoitoyhdistys tuppaa aivan pyytämäti antamaan.
Olisko lähtöisin astetta ylempää portaassa?

Perkuusta puhuttaessa ollaa otsikon suhteen rajamailla, mutta eihän se estä ketään kommentoimasta booria ja reppuruiskua.

Monet tuntuvat kannattavat puhtaan yksilajisen talousmetsän kasvattamista poislukien ehkä aukkopaikat (tosin niitähän ei asiansa osaavien taimikoissa ole, eihän), mutta itse kuulun toiseen koulukuntaan. Teoriassa ehkä kasvu saadaan täydellisellä perkuulla maksimoitua ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta muut tekijät puhuvat niin vahvasti lehtipuusekoituksen puolesta, että en itse puhtaaksi alkaisi perata. Jopa Tapion 10% yläraja on minusta turhan varovainen.

Kahtena keväänä olen booriravinnetta levitellyt. Ensimmäinen oli noin kaksi-kolmimetriseen männyntaimikkoon viisi vuotta sitten. Silloin lähetin neulasnäytteen analysoitavaksi. Tulos alkoi näkyä seuraavana kesänä ja näkyy yhä, kun haarovat ja kuolevat latvat muuttuivat reheviksi, vähintään puolimetrisiksi, suoriksi huiskaleiksi.

Toisen kerran levittelin booriravinnetta tänä keväänä juuri istuttamilleni avojuurisille kuusentaimille alueella, jossa kuusta oli jonkin verran isojen hieskoivujen alla, mutta latvavikaisina lähes kaikki. (Alue on vanhaa peltoa, johon kuusi katsottiin mäntyä sopivammaksi metsää uusittaessa. Heinän pelossa siis isot taimet mättäisiin.)
Lannoite taimivakkaan ja pikku kipolla puolisen desiä taimen ympärille. Helppo ja nopea tapa.
Samoin levitettiin ensin mainitsemalleni taimikolle, mutta noin kahden desin kauhalla huitaisemalla pitkin taimiriviä.

Aikanaan levitin moottoriruiskulla vesakontorjunta-ainetta taimikkoon. Ilman hengityssuojaimia! Työn tein tuulisella säällä ja yritin toimia niin, ettei ainetta tulisi ainakaan hengitykseen. Enää en kyllä tekisi niin ja kavahdan kaikkia litkujen ruiskutuksia..

Jeesmies, olet väärässä. Puulajin vaihtamisella ei boorinpuutosta pysty korjaamaan. Voi olla, että haapa ei ole boorin suhteen niin vaatelias kuin kuusi tai rauduskoivu. Tutkimustietoa tästä ei taida olla. Veikkaisin, että boorinpuutos hidastaa haavankin kasvua ja haaroittuminen ei ainakaan lisää tukkiosuutta (jos sillä haavan osalta on merkitystä). Ehdotan sinulle Jeesmies, että olisit ajattelussasi tai ainakin kirjoittelussasi hiukan avarakatseisempi. Nyt tuntuu siltä, että yleistät muutamien palstojesi perusteella metsänhoito-opit koko maahan. Miksi näin?

Pellolle istutetut rauduskoivikot ovat yleensä tekniseltä laadultaan huonompia kuin metsämaalle istutetut, yhtenä syynä on todennäköisesti boorinpuutos. Harvahko kasvuasento ja voimakas kasvu ylipäätään ovat toki suurempi syy alhaiseen tukkiprosenttiin ja pääsääntöisesti olemattomaan viilutyvisaantoon (ruskotäpläkärpäsen lisäksi). Boorilannoitusta ei yleisesti pidetä peltokoivikoissa tarpeellisena vaikka se kuuselle viljeltäessä on itä-suomessa jo peruskäytäntö. Reppuruiskulla boorin levittäminen pellonmetsitysaloille on varmasti edullinen ja nopea toimenpide, mutta miksei sitä yhdistäisi kemialliseen heinäntorjuntaan ennen istutusta? Menisi samalla ruiskutuksella glyfosaattia ja boori.