Keskustelut Metsänhoito boorilannoitus reppuruiskulla

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 56)
  • boorilannoitus reppuruiskulla

    onko kellään käytännön kokemuksia boorin levittämisestä metsään reppuruiskulla vesiliuoksena? Olen kuullut soluiboorin liuottamisesta veteen ja levittämisestä reppuruiskulla, mutta Yaralle on tullut myyntiin peltokäyttöön tarkoitettu booriliuos ( Bortrak),jota myydään 10 l kanisreissa. Booria sinä on 0,15 kg litrassa ja pönttö maksoi paikallisessa maatalouskaupassa 65 euroa rahteineen. Ajattelin laitaa sitä hehtaarille 9 litraa, jolloin booria tulee 1,3 kg/ha ja ainekustannus on alle kuusikymppiä hehtaarille eli vain kolmannes booriravinteen kustannuksesta.

    Kokeen mukaan normaalilla kävewluvauhdilla nestettä .menee 60 litraa hehtaarille, joten sopiva suhde on 9 litraa bortrakia ja 51 litraa vettä. Tyynellä ilmalla sellaisen määrän pysryy levittämään melko tasaisesti.

    Tämänkertainen kohteeni on kaukana tiestä monen ojan takana, joten halpuuttakin isompi etu on että nestemäisenä boorina kannettavaa on vain 60 kg/ha sensijaan että kantaisin palstalle
    booriravinnetta 300 kg/ha.

  • jees h-valta

    Peten kommentissa hiukan vierastan kyllä tuota lehtipuun säilymistä viimeiseen harvennukseen asti. Ainakin useimmiten ”virallinen ohje” kuuluu että lehtipuu kaikki pois jo taimikon perkauksessa. Toki hyvä jos niin teet että jätät mutta eipä näytä yleinen tapa olevan kyllä. Useimmiten puhtaita kuusikoita ja pohjakarike hapanta neulasmassaa. Kyllä se ph-n nousu antaa kuusellekkin potkua. Tiedän vain sillä ”maalaisjärjellä” kun tuolla pohjois-satakunnan -59 metsäpaloalueen kuusikoita päätehakkailen. Sen terveempiä ei täältä suunalta juuri löydy.
    Kasvu ”punakylkisinä” aivan mahtavaa. Tosin myös edellinen omistaja jättänyt lehtipuuta sekaan. En nyt H-vallan kurjia kuusikoita näissä juuri viitsikkään kovasti mainita. Tosin ei täällä teollisuus enää pahoja ongelmia aiheuta mutta kai sen vanhat synnit vielä maaperässä vaivaa.

    Gla

    Jees: ”Ainakin useimmiten ”virallinen ohje” kuuluu että lehtipuu kaikki pois jo taimikon perkauksessa.”

    En tiedä, mikä virallinen ohje noin kuuluu. Mielestäni vain vesasyntyinen koivu suositellaan kokonaan poistettavaksi.

    Hyvän metsänhoidon suositukset 2006 (kuusi):

    ”Kuusen mailla kasvaa usein monipuolinen lehtipuusto ja pensaisto, jonka tarpeetonta poistamista vältetään.

    Aukkopaikkoihin jätetään siemensyntyisiä, hyvälaatuisia rauduskoivuja. Kuusen taimikkoon suositellaan jätettäväksi korkeintaan 10 prosentin koivusekoitus.”

    jees h-valta

    Noo, sanotaan että voisi pitää nk. virallisena ohjeena mitä esim. metsänhoitoyhdistys tuppaa aivan pyytämäti antamaan.
    Olisko lähtöisin astetta ylempää portaassa?

    jees h-valta

    Ja myös tässä muualla kertomani seminaarin metla-tulokas (M-Group) J.Rantala teki selvää jälkeä lehtipuusta kuusitaimikoissa.

    Gla

    Perkuusta puhuttaessa ollaa otsikon suhteen rajamailla, mutta eihän se estä ketään kommentoimasta booria ja reppuruiskua.

    Monet tuntuvat kannattavat puhtaan yksilajisen talousmetsän kasvattamista poislukien ehkä aukkopaikat (tosin niitähän ei asiansa osaavien taimikoissa ole, eihän), mutta itse kuulun toiseen koulukuntaan. Teoriassa ehkä kasvu saadaan täydellisellä perkuulla maksimoitua ainakin lyhyellä tähtäimellä, mutta muut tekijät puhuvat niin vahvasti lehtipuusekoituksen puolesta, että en itse puhtaaksi alkaisi perata. Jopa Tapion 10% yläraja on minusta turhan varovainen.

    Pete

    No liittyy perkaus tavallaan maan ravinteisuuteen jos ajatellaan, että lehtipuusekoitus ylläpitää/parantaa ravinnetasapainoa. Ei sillä booritilanteeseen tosin ole vaikutusta. Booria on hehtaarilla tietty määrä, siihen ei puulajit vaikuta. Tosin voimakas leppäsekoitus saattaa typensidonnallaan lisätä maan typpivaroja siinä määrin, että typpi/boori tasapainoa järkkyy ja seurauksena on boorin puutteesta johtuva kasvuhäiriö. Tämä taitaa olla tyypillisempää kuitenkin alueilla jotka kaskeamisen/viljelyn/laidunnuksen jälkeen kehittyivät lähes puhtaiksi lepikoiksi ja lepikkovaihe kesti useamman kymmenen vuotta. Tämä oli tilanne 1900-luvun alussa kun kaskeaminen ja metsälaidunnus loppui.

    Itse jätän kaikissa taimikonhoidossa aina leppää runsaastikin kuusien ja miksei mäntyjenkin sekaan. Joissain tapauksissa taitan vain latvan niin, että se ei häiritse havupuiden pituuskasvua. Leppä raivaa hiljalleen itse itsensä pois kun havupuusto sulkeutuu. Leppä on paras sekapuu kuusentaimikkoon laadukkaiden, eli vaneritukkipotentiaalia omaavien rauduskoivujen lisäksi.

    Hieskoivun ja haavan pyrin poistamaan aina. Joskus joutuu tosin hieskoivuakin hetken kasvattamaan kuusien verhopuustona hallanaroilla korpikuvioilla. Raivaamistarvettakin se vähentää kun antaa osan hieskoivusita nousta vallitsevaan asentoon. Ne minä poistan kuitenkin hyvissä ajoin enenkuin ne olisivat energiapuun kokoisia. No nyt en puhunut taaskaan boorista ja reppuruisku levityksestä, sorry!

    TaJu

    Kahtena keväänä olen booriravinnetta levitellyt. Ensimmäinen oli noin kaksi-kolmimetriseen männyntaimikkoon viisi vuotta sitten. Silloin lähetin neulasnäytteen analysoitavaksi. Tulos alkoi näkyä seuraavana kesänä ja näkyy yhä, kun haarovat ja kuolevat latvat muuttuivat reheviksi, vähintään puolimetrisiksi, suoriksi huiskaleiksi.

    Toisen kerran levittelin booriravinnetta tänä keväänä juuri istuttamilleni avojuurisille kuusentaimille alueella, jossa kuusta oli jonkin verran isojen hieskoivujen alla, mutta latvavikaisina lähes kaikki. (Alue on vanhaa peltoa, johon kuusi katsottiin mäntyä sopivammaksi metsää uusittaessa. Heinän pelossa siis isot taimet mättäisiin.)
    Lannoite taimivakkaan ja pikku kipolla puolisen desiä taimen ympärille. Helppo ja nopea tapa.
    Samoin levitettiin ensin mainitsemalleni taimikolle, mutta noin kahden desin kauhalla huitaisemalla pitkin taimiriviä.

    Aikanaan levitin moottoriruiskulla vesakontorjunta-ainetta taimikkoon. Ilman hengityssuojaimia! Työn tein tuulisella säällä ja yritin toimia niin, ettei ainetta tulisi ainakaan hengitykseen. Enää en kyllä tekisi niin ja kavahdan kaikkia litkujen ruiskutuksia..

    jees h-valta

    Edelleen olen sitä mieltä että ravinnetasapaino saavutetaan aivan ilman taloudellisia tai fyysisiä uhrauksia yksinkertaisesti vaihtamalla kuusen jälkeen lehtipuun viljelyyn yhden kierron ajaksi. Lisäksi pidän sen järkevänä metsätalouden ihmisiän tehokkuuskerrannaisena. Mitään ei silti tuhota jälkipolviltakaan vaan päinvastoin pidetään luontomme monipuolisena ja egolokisesti kestävämpänä. Minun kuusikoideni päätehakkuille ei yhteenkään ole kuusta uudelleen istutettu vaikkei pohjois-satakunnan tyvilho prosentti ole sitä ensimmäistä prosenttia kummempi. Nekin kolhituista. Mutta yksinkertaisen ihmisen pitää laskea myös yksinkertaisesti yhdenkertaisen elinikäkertoimen mukaan. Miksei voi tehdä vielä yhtä päätehakkuuta lisää samalta palstalta? Ajattelen näin ainakin 55v-en asti. Joten kuvittelen eläväni ehkä johonkin seiskavitosen lähituntumalle.
    Tuo ylenmääräinen jälkipolville jääminkistä murehtiminen ei muutenkaan istu ollenkaan minun pirtaani. Ne tekee jo täysillä omaa juttuaan.

    Pete

    Jeesmies, olet väärässä. Puulajin vaihtamisella ei boorinpuutosta pysty korjaamaan. Voi olla, että haapa ei ole boorin suhteen niin vaatelias kuin kuusi tai rauduskoivu. Tutkimustietoa tästä ei taida olla. Veikkaisin, että boorinpuutos hidastaa haavankin kasvua ja haaroittuminen ei ainakaan lisää tukkiosuutta (jos sillä haavan osalta on merkitystä). Ehdotan sinulle Jeesmies, että olisit ajattelussasi tai ainakin kirjoittelussasi hiukan avarakatseisempi. Nyt tuntuu siltä, että yleistät muutamien palstojesi perusteella metsänhoito-opit koko maahan. Miksi näin?

    Pellolle istutetut rauduskoivikot ovat yleensä tekniseltä laadultaan huonompia kuin metsämaalle istutetut, yhtenä syynä on todennäköisesti boorinpuutos. Harvahko kasvuasento ja voimakas kasvu ylipäätään ovat toki suurempi syy alhaiseen tukkiprosenttiin ja pääsääntöisesti olemattomaan viilutyvisaantoon (ruskotäpläkärpäsen lisäksi). Boorilannoitusta ei yleisesti pidetä peltokoivikoissa tarpeellisena vaikka se kuuselle viljeltäessä on itä-suomessa jo peruskäytäntö. Reppuruiskulla boorin levittäminen pellonmetsitysaloille on varmasti edullinen ja nopea toimenpide, mutta miksei sitä yhdistäisi kemialliseen heinäntorjuntaan ennen istutusta? Menisi samalla ruiskutuksella glyfosaattia ja boori.

    jees h-valta

    Tuota pete, kuuluuko meidän sitten ottaa sen lehtipuuviljelyn jälkeisen ajan murheita nyt murehdittavaksemme?
    Ehkä sinäkin aikana tutkimustieto asioista paranee ja voipi olla ettei sitä boorin kuluttaja-kuusta silloin enää edes kasva/kasvateta täällä päin euroopankolkkaa. Muista muutkin aika järtsyt skenaariot esim. ilmaston lämpenemisen (kuusi astetta lappiin) ja lisääntyvien itikkatuhojen myötä.
    Vedät herneen nekkuun nyt mielipiteestä jonka uhka-arvoa sinulle en käsitä. Etpä itsekkään mitään lähdeaineistoja esittänyt noille tutkimuksillesi. Pelkästään kaskeaminen ei MIELESTÄNI selitä boorin puutetta. Kuten sanoin aiemmin satakunnan pohjoisosan metsät paloivat (kuten omanikin) v-59 ja silti ei havaittua boorin puutetta. Ja sielläkin on metsäkeskuksen ammattilainen ne kulkenut.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 56)