EU:n metsäpolitiikkaa

”Miksi metsäsertifiointi ei riitä todennukseksi?”

Hyvä kysymys.Mahdollisesti on suunniteltu että jokin tietty metsäsertifiointi riittäisi?

Todennettavuutta varten on suunnitteilla kontrollijärjestelmä nimeltään ympäristövaikutusten seuranta.   Siihen tuskin riittää vaikka osaisi tehdä hiilensidonnasta niin tarkat laskelmat kuin yleensä on mahdollista ellei ole (oikean puolueen/sertifirman) sertifioitu tarkastaja laittanut puumerkkiään alle itse tekemästään  tarkastuksesta.

Tällä palstallakin oleilla ohjeilla voi jokainen laskea metsän kasvatuksen hiilinieluja ihan riittävän tarkasti mutta tuskin kelpaisi inspehtooreille.  Ohjeistus ja ohjeet mh:oonkin pitää tulla ylemmältä taholta.  ( eli ensin ne kokonaan suojellut metsät 20 % ym. jotka ei ole edes paras tapa lisätä hiilinieluja eikä monimuotoisuuttakaan , ei varsinkaan 3 puulajia /jokainen kuvio kasvatusvaatimuksineen) .

Turvemaille tullenee lisäksi  avohakkuukielto ja ehkä ojituskielto.  Ne ei taas sovi joka kohteeseen tekemälläkään , jos tarkoitus on lisätä hiilinielun ja puun kasvua.  Noille wwf:n ja vihriöiden Niinistöille hasseille ym. isommillekin tapeille sopisi käydä ensin  vaikka metsähoidon ja metsäbiologian alkeiskurssi ennen kuin alkavat  neuvomaan metsien hoidossa ja niiden hiilinielujen kasvattamisessa.  Ne osaa kyllä puhua politiikka mutta ilman parempaa tietoa mistä puhuvat.  Silloin lopputulos ei tule olemaan tarkoituksen mukainen, jos niiden oppien mukaan pitää kaikkien mennä.

Jos Tapion hyvän metsänhoidon suositukset metsissä toteutettuna eivät riitä tähän, mikä on ollut sen tutkimusten,koekenttien ja neuvonnan paljouden historiallinen arvo?

Niin tulkiten yhtä tyhjän kanssa. Jos asiaan osalliset vähääkään meinaavat nähdä itsensä tarpeellisiksi, olisi korkea aika korottaa ääntään metsätalouden puolustamiseksi.

Laitetaan tämä tieto vielä tähänkin ketjuun. Karihan ilmoitti heti tänään laittavan selvityksen käyntiin miten 30 prosenttiin päästään.

Ympäristöminisreriön muistiosta 28.9.2020:

Suomen 6. maaraportissa vuonna 2019 Biodiversiteettiä koskevaan YK:n yleissopimukseen liittyen laskettiin

Suomen suojelualueiden pinta-alaksi maa-alueilla ja sisävesillä 46 570 km2

, joka on 13,8 % Suomen koko maa-

alueen pinta-alasta. Valtaosa Suomen suojellusta pinta-alasta sijaitsee Pohjois-Suomessa suojelupinta-alan

osuuden ollessa moninkertainen Etelä-Suomeen verrattuna.

Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisia alueita kuten metsälain tärkeitä elinympäristöjä, LsL:n 29 §:n suojeltuja

luontotyyppejä,ja muita luonnon monimuotoisuuden vuoksi rajoitetun metsänkäytön piirissä olevia alueita n. 2-3 %

Suomen maa-alueiden kokonaispinta-lasta.

Lisäksi esimerkiksi perinnebiotooppeina hoidettavat alueet, vesilain mukaiset suojellut vesiluontotyypit ja

kansalliset kaupunkipuistot tuovat lisää pinta-alaa, mutta tämä pinta-ala ei ole tarkasti tiedossa.

Suomen metsistä on suojeltu n. 13 %. Tiukasti suojeltu pinta-ala on 10 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta ja 6 %

metsämaan pinta-alasta. Vuoden 2019 tilastojen mukaan suurin osa metsä- ja kitumaan suojelualueista, lähes 80

prosenttia, sijaitsee Pohjois-Suomessa (Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat). Pohjoisessa niitä oli

2,3 miljoonaa hehtaaria eli 20 prosenttia alueen metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa suojeltuja metsiä oli 0,6

miljoonaa hehtaaria, ja ne kattoivat metsäpinta-alasta viisi prosenttia. Pohjois-Suomen suojelluista metsistä oli

metsämaata 1,2 miljoonaa hehtaaria (10 %). Etelä-Suomessa tämän maaluokan pinta-ala oli 0,5 miljoonaa

hehtaaria (4 %).

Tiukasti suojeltuihin alueisiin kuuluvia metsä- ja kitumaita Pohjois-Suomessa oli 1,9 miljoonaa (17 % metsäpinta-

alasta) ja Etelä-Suomessa 0,4 miljoonaa (3 %) hehtaaria. Metsämaan osuus näiden alueiden pinta-alasta oli

pohjoisessa 0,9 miljoonaa (8 %) ja etelässä 0,3 miljoonaa hehtaaria (3 %).

Yhteensä raportoitiin maa-alueiden ja sisävesien suojelupinta-alaksi n. 17 %.

Minulle ei ole myöskään kovin tarkasti selvinnyt mitä tämä ilmastotaksonomia sisältää. Se tuntuu menevän sekaisin tulevan monimuotoisuus(?)-taksonomian kanssa.

Jostain syystä en ole kuitenkaan kuullut yhtäkään hiilensidontaa parantavaa kriteeriä kun näistä on keskusteltu, vain heikentäviä. Hiilensidontaa parantaa esim. lannoitus mitä en ole nähnyt EU:n listalla mutta tosiaan en ole nähnyt listaa kokonaisuudessaan. Vanhentuvien metsien hakkaaminen ajoissa on myös hyvä keino parantaa hiilensidontaa, onko EU:n listalla? Lista kuitenkin perustuu vain ja ainoastaan tieteeseen WWF:n kaverin mukaan.