EU:n metsäpolitiikkaa

Komissio on ottanut sellaisen roolin joka ei sille kuulu ja parlamentti muuttunut kumileimasimeksi? Parlamentin ja ministerineuvoston pitäisi tehdä suuret linjat  ja direktiivit, komission puolestaan pitäisi olla EU:n hallitus, joka hoitaa toteutuksen tai vielä paremmin: delegoi toteutuksen jäsenmaille.

Mitä tämä tarkoittaisi metsäpolitiikassa? Komissio voi tehdä asetuksia mutta ne ei saisi olla liian yksityiskohtaisia tai liikaa byrokratiaa lisääviä. Esimerkiksi taksonomian vaihtoehdoksi olisi riittänyt että määrätään yritykset tekemään ja tehostamaan esg-raportointia, jonka yksi sovellus on metsäsertifiointi. Noita raportteja lukemalla rahoittajat voivat päätellä onko toiminta kestävää ja rahoituksen arvoista.

ESG tulee sanoista ympäristö, sosiaalinen, hallinto (environmental, social, governance). Ihan vanha kunnon kestävä kehitys siis, ja sitä varten kehitetyt mittarit kelpaisivat sijoittamiseenkin lähes sellaisinaan. Uutena on tullut ”donitsimalli” joka havainnollistaa sitäkin, että mikään kehityksen osa-alue ei saisi jäädä jälkeen tai kasvaa liian suureksi vaan kehityksen pitäisi olla tasapainoista.

Sijoittajat ja rahoittajat haluavat takeita siitä, että rahat menevät heidän haluamiinsa kohteisiin. Ei haluta esimerkiksi rahoittaa lapsityövoimaa, sotateollisuutta tai ympäristön pilaamista. Jos itse sijoittaisin rahastoihin, esimerkiksi välttäisin maita, joissa on kommunistinen hallinto (Kiina ja Vietnam) tai epädemokraattinen (Venäjä).

Varmaan osa seurannasta, raportoinnista ja viestinnästä on viherpesua, mutta tähän ei ole oikein muuta parannuskeinoa kuin parantaa kriteereitä ja lisätä avoimuutta tuloksista. Ei siis kävellä ulos sertitifioinnin työryhmistä vaan jatketaan työtä. Nämä ovat kuitenkin parempi kuin ei ollenkaan seurantaa.

Sosiaalinen puoli ja oikeudenmukaisuus on mukana mutta se on ehkä kaikkein vaikein seurattava. Millä kriteereillä kuvataan esimerkiksi tulonjako, työpaikkojen säilyminen, tasa-arvo, työolot, työturvallisuus…?