EU:n metsäpolitiikkaa

Ruotsin kanssa ei pitäisi olla suuria eroja puustotunnuksissa, mutta maaperää käsitellään laskennassa siellä eri tavalla.

Onhan tämä ”romahdus” jo monesti käyty läpi. Kun hiilinielu = kasvu – poistumat, niin poistuman suurin osio tulee hakkuista. Lisäksi pitää vähentää metsämaaperän päästöt, jotka ovat varmaan kasvaneet ihan oikeastikin eikä vain laskennan tarkennuksen vuoksi. Tähän varmaan pääsyynä pitempi kasvukausi eli on pitempi aika hajota.

Puiden kariketuotannon arveltiin myös muuttuneen, mutta en muista millaisissa puustoissa ja miksi. Onko syynä liian tiheät taimikot, liian harvat nuoret metsät vai mikä. Luulisi että ennätyshakkuut tuottaisivat aivan ennätysmäärin karikkeita. Mikä on energiapuun ja hakkuutähteiden korjuun vaikutus kokonaisuudessa?

Joidenkin mielestä hakkuukypsyysrajojen poisto aiheutti sen että metsiä hakataan paljon entistä nuorempina ja siitä johtuisi ongelmat. Luke on tehnyt arvioita siitä kuinka suuri hyöty kiertoaikojen pidentämisellä saataisiin ja ei se ihan merkityksetön ole. Päätehakkuiden määrässä ei kuitenkaan ilmeisesti ole ollut vahvaa kasvavaa trendiä, vaan vaihtelut liittyvät lähinnä suhdanteisiin. Harvennushakkuiden määrät sen sijaan ovat kasvaneet trendinomaisesti.

Timppa puolustaa selluteollisuutta, hyvin perusteluin.

”Totta on, että metsä kasvaa aikansa samaa tahtia tehdään sille mitä vain. Minulla on hyvä verrokki, 100.vuotias metsäpalon jälkeen syntynyt metsä rajan kahta puolen. Toinen puoli on harvennettu 3 kertaa, toinen luonnontilassa. Harvennetussa on ne puut hakattu, jotka luonnontilaisessa ovat kuolleet tai kuolevat. Harvennetussa jäljelle jääneet puut ovat suurempia. Siis selluun on käytetty sitä puuta, joka muuten jäisi metsään lahoamaan ja tuottamaan hiilidioksidia. Selluun käytetään myös sahausjätettä, sahahaketta, joka pitäisi muuten polttaa. Sellun jalostusarvo on todella suuri, koska se valmistetaan käytännössä tukkipuun kasvatuksessa syntyvästä jätteestä.

Sellutehtaat tuottavat paljon sähköä. Esimerkiksi Äänekosken sähköomavaraisuus on 240 %. Lisäksi tulee lämpöä. Tukkipuun jalostusarvo on pieni. Sahatavaran tonnihinta on puolen luokkaa sellun hinnasta. Kunnon tukin kasvatus vie monen sukupolven ajan ja vaatii jopa 3 taimikon perkausta ja niiden jälkeen metsän harvennuksen kolmeen kertaan.

Ilman hyvin toimivaa selluteollisuutta, Suomessa ei pystyttäisi harjoittamaan sahateollisuuttakaan. Pelkkien tukkipuiden kasvattaminen ja kerääminen olisi kohtuuttoman kallista. Selluteollisuus on metsätalouden selkäranka. Sen tuottama lisäarvo on moninkertainen sahateollisuuteen verrattuna. Kummallista tuo selluviha. Jokainenhan tarvitsee päivittäin siitä valmistettuja tuotteita.

Kyllähän niitä metsiä voisi kasvattaa miten vaan, mutta mitä Heikki tekisit metsäalan ihmisille ja heidän kodeilleen, jos lopettaisit heiltä työt. Samalla autioituisi maaseutu. Ehkä se onkin monen tavoite.”

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000011502644.html