EU:n metsäpolitiikkaa

MT-linkki on maksumuurin takana, mutta ydinasia on tässä.

EU-komissiolta luvassa täyskäännös: metsien valvonnan tehostamisesta luovutaan ja metsäkatoasetus saa kaatua. MT:n lähteiden mukaan uutta parannettua esitystä metsien syynäämisestä tuskin tulee ja metsäkatoasetuksen kaataminen sälytetään parlamentin vastuulle.

*

Sinällään metsäkatoa pitäisi ehkäistä, mutta kun ”vihreä” siirtymä on etusijalla, niin sitä sallitaan. Esimerkiksi taajamien rakentamisen ja uusien voimalinjojen aiheuttama metsäkato sälytetään välillisesti metsänomistajien niskaan maankäytön hiilinielujen pienenemisen kautta.

Päivän mielipide Hesarissa tulee Paula Lehtomäeltä Metsäteollisuudesta.

”Hakkuiden määrä on vain osa hiilinielutavoitteen haasteista. Vaikeus saavuttaa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite johtuu ennen kaikkea nieluarvioiden ja laskennan muutoksista.”

Kommenttina siihen että ratkaisuksi tarjotaan jälleen tukkipuun hakkuuta ja jalostusta:

”Mistä vientitulot tulevat, se näkyy Luonnonvarakeskuksen tilastosta: Metsäteollisuuden ulkomaankauppa maittain 2024 (ennakko), 4.4.2025. Markkinahakkuista tukkipuun osuus on ollut vajaa puolet, mutta puutuotteiden osuus vientituloista vain neljännes (3 mrd per viennin kokonaisarvo 12 mrd).

Tulevaisuuden paljon lisäarvoa tuova puutuote voi jotain muuta kuin nykyinen, vaikka puun käyttöä yhdistettynä muuhun materiaaliin kuten betoniin tai tiileen. Se vanha totuus, että vain umpipuu sitoo hiiltä hyvin, ei enää päde. Tärkeää olisi kasvattaa puutuotteisiin sitoutuneen hiilen määrää kotimaassa, eli käyttää puuta rakentamisessa, rakenteissa ja em. uusissa materiaaleissa.

Vessapaperin valmistetaan Kiinassa kai pääosin lyhytkuituisesta eukasellusta, ei suomalaisesta pitkäkuituisesta, josta kai kannattaa valmistaa ennemminkin kartonkipakkauksia. Ei välttämättä pitkäikäisiä ole nekään, mutta tarpeellisia kuten vessapaperikin.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011524940.html

MaalaisSeppo on oikeassa: hiilinieluista on sovittu metsänomistajien päiden yli.

Lehtomäen HS-mielipiteessä peräänkuulutettiin juupaseipästelyn sijaan kestävän metsätalouden turvaavia ohjeita ja lainsäädäntöä. Kommentoin:

”Luonnonsuojelulaki suojaa tietyt kohteet ja metsälaki ns. erityisen tärkeät elinympäristöt: pienvesien lähiympäristöt, tietyt suoelinympäristöt, rehevät lehtolaikut, kangasmetsäsaarekkeet, rotkot, kurut, jyrkänteet ja louhikot. Metsälain kohteet ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia ja erottuvat muusta metsästä.

Ohjeet ovat olemassa ja niitä täydennetään uuden tiedon pohjalta: puuta ostavien metsäyhtiöiden sisäiset ohjeet ja omavalvonta, Tapion metsänhoidon suositukset ml. talousmetsien luonnonhoito, metsäsertifioinnin vaatimukset (3 eri sertifikaattia, joista valita ja joita seurataan ulkopuolisen auditoinnin avulla), sekä ohjeet metsätalouden vesiensuojeluun ja kunnostusojituksiin.

Lakeja ja ohjeita täydentävät suojeluohjelmat ja ennallistaminen. Suojelua, ennallistamista ja hiilinieluja saadaan kyllä ostettua metsänomistajilta haluttu määrä, jos niille löytyy rahoitus verovaroista ja yksityisiltä hiili- ja luontoarvomarkkinoilta.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011524940.html

EU:n ilmastopolitiikkaan kommentti. Ei mitään uutta tässä.

Kun EU:ssa jaetaan hiilinielukiintiöitä eri maille, inventaarion tulisi perustua varmoihin muuttujiin, joihin maaperän hiili ei kuulu. Maaperän hiilen vaihtelua selittää karkealla tasolla maanpäällinen puuston biomassa, joka voidaan mitata kaukokartoituksella tarkasti. Suurin ero kokonaishiilimäärissä syntyy luonnontilaisten ja hoidettujen alueiden välille, mutta nämäkin erot kaukokartoitus näkee. (Suossa olevan turvekerroksen paksuutta ei varmaan vielä kovin hyvin näe?)

Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että raportoidaan edelleen entiseen malliin IPCC:n menetelmillä YK:n ilmastosopimukselle ml. maaperän hiili, mutta EU-kuvioissa mittarina käytettäisiin vain maanpäällistä puuston biomassaa.

Sitten on erikseen se kysymys onko EU:n nykyinen tapa pyrkiä hiilinielujen avulla hiilineutraaliksi ylipäänsä järkevä. Lyhyellä aikavälillä toimiva ratkaisu ei ehkä toimi pitkällä aikavälillä, jos metsien kasvu hiipuu ja metsätuhoja tulee. Ehkä kannattaisi siirtää painopistettä metsien käytön rajoittamisesta metsävarojen lisäämiseen, eli parempaan metsänhoitoon ja uusien metsien perustamiseen. Ihan suotta EU otti käyttöön sanktiot, jos hiilinielutavoitteet eivät täyty. Ei niitä ole globaalissa ilmastopolitiikassakaan käytössä. Sanktiot eivät huomioi eri maiden erilaisia tilanteita.