Ei motivoi mo:jia hoitamaan metsiään kuntoon , kun siitä ei palkita juuri muutoin kuin negatiivisen kautta.  Toisaalta huonosti hoidetuista metsistä ei pidäkään maksaa hyvää kantohintaa, kun sekä puun laatu että korjuukulut nousee sen takia.  Mutta toisaalta pitkän kasvatusajan ja hyvän hoidon tuoma arvonlisä ostajille ei tuota  alkutuottajille juuri  mitään lisähyötyä.  Sen takia sahatavaran laatukin on heikentynyt jo pidemmän aikaa.

Kun kohtuullisista kantohinnoista puhutaan, niin kohta joku sanoo että pitää ostaa metsäyrityksen osakkeita . Mutta kokonaisuuuden,  teollisuuden alan ja  työpaikkojen tulevaisuuden kannalta myös kantohintojen tasolla on paljonkin vaikutusta  puuhuollon kannalta.  Ylitarjonta estää kuitupuun hinnan nousua tehokkaasti.  Ennen tilanteen tasoittumista , ei ne huonosti hoidetut ja kalliiden korjuukulujen harvennuskohteetkaan lopu.

Kyllä tuo suorittavan kirjoitus on ihan asiaa. Senhän jo osittaa metsämaanhinta joka on nykyään nousut huomattavasti eikä hinnan korotusten taittumista ole nähtävissä. Toinen seikka joka osoittaa metsänhoidon kannattavuuden on suurten rahastojen kiinnostuminen metämaihin.

Isotee kirjoitti noista urakkahinnoista niin muistaakseni silloin koneen (moto) tuntituotos oli tuo 85 euroa. Siihen oli tosin laskettu vain osa todellisista kustannuksista. Meillä oli koneen omistaja myös työssä koneella joka vääristää kustannuksia siltä osin että omistaja teki aika paljon sellaista työtä joita ei merkitä kustannuksiin. Kuten huollot (vain osat) ja siirrot. Samoin muu suhde toiminta ja yhteydenotto / neuvottelut eivät laitettu kustannuksiin.

Monestihan näissä konekustannuksissa mennään hiukka pieleen että paljon sellaista yritystoimintaa ei merkitä kuluihin joita kuitenkin syntyy. Useinhan noissa neuvotteluissa mennään niin että urakanantaja antaa hinnat ja sitten neuvotellaan ja korjaukset joita saadaan ovat minimaaliset. Sen jälkeen yrityksen tuotto hoidetaan siten että osa kuluista jätetään merkaamatta ja ne yleensä ovat ne yrityksen omistajan kulut, joita jätetään laskematta. Näinhän se on kaikessa yritystoiminnassa.

Tuohon konekantaan sen voisi todeta että nykyisellä tarksarakenteella ei todellakaan ole varaa seisottaa sitä konetta korjattavana metsässä tai saatika korjaamolla.  Jos kone pyörii vieraskuskeilla on pienenkin remontin kustannukset huomattavat ja tuottos romahtaa niin paljon että viikosta ei tahdo kannattaavaa saada mitenkään. Monesti täällä mietitään vain koneen hintaa ja myös kauhistellan sitä. Mutta jos kone pyörii jatkuvasti ja on tuottavassa työssä kustannuksista selvitään. Taksahan on sama niin vanhalle koneelle kuin uudelle koneelle.

Onhan se työn realihinta varmaankin kasvanut. Ennen metsurit ajoivat työmaille mopolla tai vanhalla kuplalla. Nykyään mennään vanhalla Toytotalla tai niin kuin jätkä totesi joskus että metsurin palkalla ei saa kuin vanhan Datsunin.

Sille ei vaan voi mitään että metsäalan palkat ovat siellä palkkahaitarin alapäässä. On sitten tämä aika tai sitten 50 – 60 luku.  Puun hintaan vaikuttaa eniten tarjonta. Jos raaka-ainetta on hyvin tarjolla niin hinnasta ei tule kilpailua. Mutta toisaalta aika vähällä työllä se pääoma kasvaa. Tosin pitkä on palkanmaksu välikin. Jossain vertailussa oli että metsä on yksi vähiten kustannuksia vaativa investointi kun tuote saadaan samaan tasoon josta se realisoitiin.

Siitä olen samaa mieltä että tukin laadusta ei makseta sitä bonusta joka sille kuuluu. Tämähän vain osoittaa sen että kaikki tukki mätetään samaan kasaan eikä hyvälaatuiselle tukille ole omia markkinoita. Syy voi olla joko vähäisessä tarjonnassa tai sitten vähäisessä kysynnässä.  Kysyntää on vaikea lisätä jos halukkuutta ei ole ostaa.

Puun laadusta voisi toki maksaa nykyistä enmmän ja varmasti maksetaankin siellä ,missä kyse ei ole nappikaupasta . Pienistä myyntieristä ei tahdo kertyä järkeviä määriä erikoispuita.

Laatuasiaa voi käsitellä toiseltakin kannalta . Onko järkevää laiminlyödä metsänhoito ja kasvattaa alkuvaiheen virheen seurauksena hoikkaa puustoa ,jossa tukkisaanto jää vähäiseksi tai jättää ylispuut poistamatta pilaamaan alle jääneiden puiden tulevaisuus. Kuitua pukkaa ,mutta ei tukkia. Joidenkin järeämpien runkojen tyvistä on lisäksi tehtävä pakosi kuitua ,kun lähipuusto on pilannut sen teknisen laadun. Nämä seikat laitetaan valitettavan usein yhtiön”huonon katkonnan” tai taitamattoman motokuskin syyksi . Lähtötilanne on kuitenkin ollut valmiiksi toivoton.

Jostakin kumman syystä valitusta huonoista puunhinnoista kuulee harvemmin hyvin metsistään huolehtivien suista. Näitten mailla työtään tekevät myöskin harvemmin valittavat huonoista tekotaksoista ko työmailla.

Oisikohan tuo niin, että suuri osa ei ole edes selvillä puun hintojen kehityksen vuosikymmenten mittaisesta trendistä.  Yhtä hyvin siitäkin voi joskus puhua kuin huonoista leimikoista , joista tulee valitusta  tuutin täydeltä kuvien kanssa.

Ihan keskikokoisesta päätehakkuuleimikostakin lähtee jo laatutukkia hyvä määrä, jos on hyvä- puustoinen leimikko.  Omat myynnit ja ne joissa olen muuten mukana ollut on yleensä olleet  n. 300 – 1500 m³ kerrallaan. Nappikauppaa se varmaan on , jos vertaa isojen tilojen myynteihin mutta silti niistäkin on lähtenyt aika paljon laadukasta tyvitukkia maalimalle .