Hallitusneuvottelut

Ahon hallitus sentään sai keskittyä asioiden hoitoon, eikä keskinäiseen kärhämöintiin. On ennenkuulumatonta, että ulkoministeri joutuu silottelemaan varapääministerin puheita.

On kuitenkin parempi, ettei eduskuntaa kutsuta nyt koolle. Ties mitä lieveilmiöitä nousisi esiin. Suomen etuhan on, että Ruotsi hyväksytään Natoon mahdollisimman pian. Persujen mölinät voivat vaikuttaa Turkin parlamenttiin ja sen päätökseen Ruotsin liittymisestä Natoon.

Persujen harjaukseen voidaan palata syksyllä. Antaa niiden nyt paremmin näyttää kykynsä mm budjettiriihessä. Hallitus yhdessä persujen kanssa saa liota kesän yli omassa liemessään. Persujen likoamismistuotteet voivat tietysti tarttua myös koko hallitukseen, jolloin lopputulos on entistä likaisempi.

Turkissa tiuskin tiedetään missä Suomi on, saatikka  ollaan perillä Suomen poliittisesta kartasta perussuomalaisineen.

Purran ja Persujen rasistisiin ilmaisuihin tarttumisessa ei ole kyse siitä, etteikö kansan suussa ao. vitsejä viljeltäisi. Siihen jokaisella kansalaisella on oikeus ja mahdollisuus. Kysymys on siitä, millaisia vitsiniekkoja heidän keskuudestaan voidaan kelpuuttaa valtioneuvoston avaintehtäviin. Ministerien kellot kuuluvat kauas, kuten on jo huomattu – Eurooppaan, Turkkiin, rapakon taakse. Ministeri edustaa kansakuntaa omalla alallaan. Vaikka rotu- ja natsivitsit meitä keskuudessa naurattavat, ulkomailla, erityisesti Keski-Euroopassa ja juutalaisalueilla esim. USA:ssa nauru on niistä kaukana. Se on realiteetti, josta maassamme on politiikassa  lähdettävä.

Varapääministerin leimaantuminen rasistiksi ratkeaa vain ao. ministerin erolla. Kokoomuksellakaan eivät ole puhtaat jauhot pussissa: Orpo myöntää vain sen, mikä esille tulee: esim. Purra ja Orpo luonnehtivat Purran lausumia yksityishenkilön 15 vuotta sitten kirjoitetuikisi, vaikka näyttöä tuli kolmekin vuotta sitten kirjoittelusta. Vain RKP tuntuu vastustavan rasismia – kristillisille riittää, kun saa olla mukana ja vahtia abortti- ja sateenkaarikysymyksiä, muusta viis.

Aiemmin rikostuomioita pidettiin esteenä VN:n jäsenyyteen. Esim. edustaja S-L Anttila vannoi väärän valan, tuomittiin ja  ainakin häneltä sillä perusteella hylättiin ministerin pesti. ”Sapeli” Simonen, tuo konepistoolein Kemin lakkolaisia rauhoitellut, aikoinaan tuomittiin, mutta lakitieteen tohtori Urho Kekkonen ilmoitti, että hänhän oli tuomionsa jo kärsinyt eikä tuomio ole este ministeriksi. Antti Kaikkosta vankeustuomio vaalirahasotkusta ei estänyt pääsemästä puolustusministeriksi.

Valtion kakkoshenkilöä, eduskunnan puhemiestä, rikostuomio ei myöskään estä heiluttelemasta puhemiehen nuijaa. Ei, vaikka Halla-aho nimenomaan ylläpiti alustaa Purran kaltaisille vitsiniekoille. Nyt on ilmeisesti tultu siihen, että ennen ministeriyttä pitäisi tarkistaa ulkoisen maakuvan vuoksi myös kaikki sähköiset taustat. Edellisessä hallituksessa kiisteltiin asiasta – nyt on menty aivan pohjalukemiin. Koko Marinin hallituksen ja itse pääministerin maailmalle luoma myönteinen Suomikuva on pirstaleina!

Kyllä se ministereiden vanhojen sanomisten ja tekemisten kaivelu siitä vähitellen loppuu, kun vanhoja syntejä aletaan laajemmin kaivella. Kokoomuksellakin niitä aikoinaan tuomion saaneita ministereitä riittää. Parhaimmilla taisi olla niitä useampiakin. Ainakin Jan Vapaavuori tuli ensiksi mieleen.

Sanna Marinista ei tule pitkäaikaista puhujaa, puheenaiheet loppuvat pian kun on noin nuori. Voisi mennä ihan oikeisiin töihin.