Ammattitaito punnitaan sahalaitoksella . Joka toteuttaa parhaiten jakaumataulukkoa ja tekee vain vähän vajaalaatua ,on ammattitaitoisin kuljettaja sen tahon kannalta ,joka työstä maksaa.

Paljon puhutaan tänäpäivänä katkonnasta ja sen tärkeydestä, mutta miten on mahdollista että pääsääntöisesti tukkia ostava sahalaitos arvioi päätehakkuun tukkikertymän reilusti isommaksi kuin sellun tuotantoon keskittyvä firma? Jokin kusetuksen maku kuitenkin jää puun myyjälle kun periaatteessa vain hinta saisi olla ratkaiseva tekiä. Vaikka moton hakkuujälkeä kovasti moitin ja helposti saa käsityksen että se pilaa aina metsän, on silti hyviä motokuskeja olemassa kunhan metsässä on mitä ottaa ja jättää. Kyllä taimikonhoito ja mielellään ensiharvennuskin pitäisi tehdä itse ja sitten vasta hyvään puustoon moto jolloin jälki on kiitettävä.

Keski-Suomessa ja täällä Pohjanmaalla motokuskien jälki on todella hyvää, mitä olen harvennuksia katsellut. Firmat kilpailevat asiakkuuksista työjäljellä ja se on tietysti hyvä. Ennakkoraivuut tietenkin ovat parantaneet harvennusten laatua.

No tulloo vielä toinen keikka pöytävaaraan,jospa sitten.

”Suorittava siis tarkoittaa ettei sillä jäävällä metsällä ole niin väliä kunhan saha on tyytyväinen.”

Metsän kunnolla hakkuun jälkeen on varmasti väliä . Jokainen konemies tekee  työnsä parastaan yrittäen ja katkonnan osalta noudattaa apt:in ehdotuksia , mikäli rungon laatu ei vaadi poikkeamaan ehdotuksesta.

Samasta rungosta voidaan ottaa useita dimensioita eri tuotantolaitoksille yhdessä ja erikseen. Joitakin voi tehdä vain tyvestä , joitakin latvaosasta ja joitakin voi tehdä vapaasti mistä tahaansa rungon osasta(koskee tukkiosutta) . Tämä kaikki esim. kolmelle eri sahalaitokselle yhtä aikaa yhdestä puulajista . Kun tämä kerrotaan kahdella tai kolmella puulajilla , on siinä motokuskilla muistamista .

Peräkkäisillä työmailla voidaan lisäksi moniyrittäjyyden turvin toimia eri urakanantajilla , joiden tarpeet vaihtelevat paljonkin . Näitä tilanteita varten – ei isännän kiusaksi – on laadittu apt-ohjelmat  ja niitä pyritään noudattamaan . Ongelmat luonnolisesti kärjistyvät riukuuntuneissa tai huonolaatuisissa  metsissä , joista mikään osapuoli ei saa haluamaansa lopputulosta.

”miten on mahdollista että pääsääntöisesti tukkia ostava sahalaitos arvioi päätehakkuun tukkikertymän reilusti isommaksi kuin sellun tuotantoon keskittyvä firma? Jokin kusetuksen maku kuitenkin jää puun myyjälle kun periaatteessa vain hinta saisi olla ratkaiseva tekiä.”

Hyvä kysymys , johon on yksinkertainen vastaus.

Pääsääntöisesti tukkia ostava sahalaitos ei osta kuituvaltaisia tai huonolaatuisia kohteita . Se ostaa luonnolisesti vain niitä , mistä on saatavissa eniten laadukasta tukkiainesta. Sellufirmoilla on puulle muutakin käyttöä , joten  kuituvaltaisetkin leimikot kelpaavat tiettyyn rajaan asti. Sen suuremmasta ”kusetuksesta ” ei ole kysymys.

Nykyään törmätän usein kohteisiin , joista vielä kakkosharvennuksestakin on hakattavissa vain kuitulaadun täyttävää puuta . Hoitorästien tuloksena kyseisten leimikoiden määrä vain kasvaa tulevaisuudessa .Tuskin on ostajan vika , jos tarjotusta puusta ei saakaan ihan aina myyjän mieleistä lopputulosta. Valitettavasti pelkän metsäsuunnitelman tietojen perusteella tehty kauppa  aiheuttaa monesti pettymyksiä myyjäpuolella . Myyjän ammattitaito ei riitä arvioimaan edes puuston määrää laadusta puhumattakaan , joten ostaja ammattitaitoisempana on paremmin perillä tilanteesta ja tekee ratkaisunsa sen mukaan.

….mutta , kun tekee hommat itse , saa mieleisensä lopputuloksen tai toteaa itse odotusten ristiriidan toteutuneen suhten .