Vastaan tulee alvariinsa lharvennrttaviksi kohteita , joiden puusto poikkeaa voimakkaasti siitä ,mitä sen on alunperin tarkoitus olla. Muutama sata istutettua tainta on kehittynyt kelvolliseksi puuksi ja tyhjän alan on vallannut ranteenvahvuinen (tai alle) riukuuntunut koivuvitelikko. Pelkkä raivaus riittäisi käsittelyksi ,mutta joku on päättänyt ,että motoa tervitaan. Tilastot puhukoot puolestaan. Pilalle riukuuntuneita ja puulajia vaihtaneita nuoria metsiä riittää.

Kohdalle osui aivan hiljakkoin tapaus ,jossa pelkän uran avaaminen johti liian harvaan asentoon. Poistettavat puut olivat 20-30 litraisia aluskasvoskuusia ja jäljelle jäi harva tukkimännikkö. Kuusista ei ollut edes tilkkeeksi ,kun kasvoivat väärällä maapohjalla vajaat 5 senttiä pituutta vuodessa.

Kuten puiden oikeaa katkontaa tarkasteltaessa ,on harvennuksiakin arvioitaessa otettava lähtötilanne huomioon. Valitettavasti epäonmistumiset laitetaan aina motokuskin piikkiin ,vaikka olosuhteet osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa hakkuu toivotulla tavalla. Jos puuta kertyy hehtaarilta harvenmuksen yhteydessä alle 20 mottia ja puusto vaikuttaa harvalta ,on vika muualla, kun  hakkuukoneen ohjaamossa.

Kouluttamattomat motokuskit eivät hallitse koealojen mittausta.  Lisäksi on tapauksia, joissa jopa konekoulun opettajat vähät välittää puuston tasaisesta tiheydestä. Niinpä uravälin keskelle jää yleensä jopa käsittelemättömiä paikkoja, mutta uran lähellä harvennetaan lähes aukoksi.

Kun tällaiseen jälkeen tulee Metsäkeskuksen kontrolli ja mittaus tehdään poikittain ajoriin nähden linjakoealoilla. saattaa tulos olla keskimäärin hyväksyttävä, vaikka ympyräkoealat oikein tehtynä näyttäisivät aivan muuta.