Olen muissa raivausahaketjuissa kirjoitellut 2018 syksyllä hankitun husun ongelmista. Husqvarnan fx 545 autotune, kyllä saa nykiä juu, milloin ei ole korjattavana.  Katkennut runkoputki vaihdettu kolme kertaa. Sisuskalut  vaihdettu kaksi kertaa. Kytkin vaihdettu kerran. Kytkin ei mennyt takuuseen mutta muut remontit kyllä. Tuolla on raivattu noin 6 kk yhteensä koko aikana!  Polttoaineenkulutus litran tankillinen alkuun 45-50 min. Kysyin tällä palstalla kulutuksesta, niin kuulemma asettuu. Ei ole oikein asettunut. Äänimaisema kirkuva ja täristi. Ne helpottui vasta kun sisukalut oli toisen kerran vaihdettu kytkimen kanssa viime syksynä. Kulutus on nyt parhaimmillaan 1litra=1tunti. En ole ihan tyytyväinen. Eli neljäs runkoputki, kolmas moottori ja toinen kytkin menossa. Husu on varasahana, kun ei persuus kestä tuota kulutusta 7-9 litraa päivässä. Jonseredilla 2245  menee 4,5-5,5 litraa päivässä, keskimäärin 20 litraa viikossa, husulla se määrä kestää 2 pv ja rapiat.

Raivausahat mitä käyttänyt 16 v aikana työssä: Jonsered RS52, Jonsered 2145, Jonsered 2245, Jonsered 2255 yhden kauden, sekä Husqvarna fx 545 autotune n. 6 kk/kahden vuoden aikana.

Metsäkoulussa niin ikään sahattiin 2000 luvun alussa kaikilla 3 merkillä vaihdellen. Nehän oli aina ihan ylihuollettuina, kun niitä rassattiin opetusmielessä. Silloin en kiinnittänyt kulutukseen huomiota, tankillinen raivattiin ja vaihdettiin parin kanssa. Pari teki sillä välin muuta esim. opetteli kasveja ym. Toisen ja kolmannen vuoden sahasin vain *omalla nimetyllä* raivurilla ja moottorisahalla, kun parit ei menneet tasan ( joku lopetti koulun). Joten sain (jouduin) sahata aina tuplamäärän kuin muut opiskelijat.

Mutta aloittaessani työt, minulla oli vain se yksi Jonsered52. Se kun kävi huollossa, lainasin metsäkoulusta Husqvarnan, niin tankki kesti sen 1h 30-1h45 min. En muista mallia, vuosi oli silloin 2005 ja 2006.

Minulla kävi niin, että paras, mukavin ja joustavin myynti+huolto osui Jonseredien jälleenmyyjäksi. Ei ole tärissyt jonssut mulla, kuin silloin jos joku  vaimenninjousi mennyt poikki. Jonsuissa ei ole mennyt kytkin, putki tai moottori koskaan, ellei laske sitä, kun n. 30 asteen kesähelteellä, bensa kiehui, leikkasi uusi raivuri kiinni ja kampiakseli meni ns. *solmuun*. Takuuvaihdossa uusi raivuri, eikä helteet sen koomin ole vaivanneet raivuria, ollut säädöt ja sekoitukset kohdallaan.

Yksi vuosi meni takuuvaihtoon akseleita ja kulmavaihteita- se oli jotain bulkkierää. Samathan meni huskeissakin. Kun tuli uudet erät, ei ongelmia. Sahat olen vaihtanut uuteen joka toinen tai kolmas vuosi, 2 kierrossa vuodesta 2006 lähtien. (nyt kolme, kun on se kovanonnen husu).

Miisu 4f.Teillä oli sinänsä huono järjestys, kun teitte työpareittain, Me ei olla edes koulun alkuaskeleilla  (-kaksi eri oppilaitosta aloitettu) – teetetty pareittain, koska ei siitä tule ”Lasta ei paskaa”. Aina on jokainen opetuslapsi yksin vastuussa tekemisistään opettajalle, joka on kuitenkin vastuussa tehdyistä töistä.

Nimikkosahat, kaikille!  Taikka sitten luokka kahtia, jopa neljä ryhmää eri aikaan hakkuulle, sahailemaan ja muut vaikka mitä muuta.

Koneopetuksessa kun koneita ei riitä kaikille, osa tekee huoltoa konehallilla, osa tekee M-sahoilla huippuhyvin apteerattuja tukkeja. Ihan eri leimikolla.

Monella koululla koko jengi on metsässä ja kolmasosa ajaa, loput istuu taukotuvassa, autossa, nuotiolla – ja pelaa kännykkäpeliä.  TULOS ON HUONO!

Minusta parityöskentely yhdellä sahalla on vähintään kyseenalaista. Se on samantyyppistä kuin opiskelu ryhmätyönä, jolloin 4 – 6 oppilaan ryhmälle annetaan tehtävä, johon aikaa annetaan X tuntia. Yksi – kaksi tekee työn ja muilla ei ole koko hommasta minkäänlaista käsitystä. Kun pari hakkaa puita talvella, niin toinen lapioi, toinen sahaa ja lapiomies lykkää puuta,  – Ei ristus tuu mitään.

Parityöskentelyssä toinen vain sahaa ja toinen seisoskelee ja kääntelee rankoja kasaan. Toinen tekee kaikki vaikeat työt ja toinen vain helpoimpia.

Ei koskaan – ei milloinkaan – meillä ollut metsurikurssilla jatkuvaa nuotiota metsässä. Ei ollut yhteistä ruokatuntia, vaan jokaisella oli lämmin ruk termoksessa ja kahvit – juomat – leivät – pullat – jogurtit – kananmunat jne. Muutosvastarinta oppilaitoksessa oli kova, kun siellä oli koulutettu vain ”Eri porukkaa” aikaisemmin ja heitä maastokäynneillä ruokittiin isoista lämpöastioista lautasten ja juomalasien kera. Kahvit taisi olla pahvimukista. Metsä oli heti sen näköinen, että tuleva herraporukka oli siellä porsastellut.

Arvostelen erityisesti koneopetusta, koska siinä oikeasti ajokokemusta kertyy murto-osa siitä, mikä on opetussuunnitelmissa. Meillä oli ja on vieläkin kaikki koneet koko ajan käytössä, kun on maastopäiviä. Opettajat tekevät kahta vuoroa ja tietenkin myös opetuslapset ovat kahdessa vuorossa. Periaatteessa kaikki oppilaat saavat istua ohjaimissa ohjelman mukaisen määrän. En tiedä mitään muuta – edes pelkkää konekoulutusta antavaa laitosta, jossa tehtäisiin kahdessa tuurissa konetyötä.

Metsurioppilaat ajavat myös jonkun verran ajokonetta ja omia tekemiään puita. Se kummasti parantaa kouraisuyksiköiden sijoittelutyyliä. Ero ennen / jälkeen on merkittävä.

Tuossa olen jätkän kanssa samaa mieltä että nykyinen konekoulutus antaa liian huonot valmiudet työntekijälle toimimiseen yrityksissä. Toisin sanoen käytännön harjoitus pitäisi tapahtua hyvin pitkälle yrityksen kalustolla. Kun taas tiedetään oppilaiden taso ja yritysten kilpailutilanne ei useinkaan ole mahdollista antaa yrityksen koneita vajaalle työteholle.

Koulu antaa hyvän teoriapohjan ja ammattitaitoisen opetuksen mutta se ammattitaidon taso ei vain tahdo olla riittävä koulusta päässeillä.