Ilves ja muut suurpedot

HS-juttuun kommentteja.

Martti Nurmi:

Susivahingot on iso ongelma ja jos metsästystä ei voida koiraturvallisesti hoitaa paikoin Lounais-Suomessa, niin SRVA-sopimukset kannattaisi laittaa katkolle, jotta tilanne saadaan tolkulliseksi.

Vahinkojen ja turvallisuushuolien vuoksi Suomen riistakeskus on jo kohdentanut alueelle kiintiömetsästystä ja poikkeuslupia kannan säätelemiseksi (esimerkiksi Varsinais-Suomen kiintiömetsästyksissä on kaadettu susia muun muassa Kustavin, Auran ja Paimion alueilla).

Kanta on niin suuri, että sen kurissa pitäminen yksittäisiä susia kaatamalla on vaikeaa. Siksi se alfakin tulee joskus tapetuksi, vaikka tarkoitus olisi muu.

Mikäli esimerkiksi koiravahinko-ongelmaan ei saada ratkaisua, suden kohtalo voi olla todella uhattuna. Jatkossa luvaton kannansäätely tehtäneen ihan muulla, kuin kiväärillä. Se, mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.

Suden kanssa on Suomessa eletty iät ja ajat, eikä sitä haluta tappaa sukupuuttoon. Pitää vaan löytää taso, jonka asuva väestö voi hyväksyä, ml. kaikki korvattavat vahingot sen tasoisena, että ne todella kattaa esimerkiksi hukan suuhun joutuvien kotieläinten arvon ja raadellut koirat. Sitä tarvittaisiin empatian lisäksi.

2. kommentti. Lapin susikanta on kasvussa, mikä on poronhoitoalueella mielenkiintoista. Kiinnostavinta ehkä on, että Ruotsin Lapin susikanta on saanut merkittävää kannanlisäystä Suomen puolelta. Timo Rossin kollegat ei ole isosti asiasta kailottaneet.

Ville Hakanen:

Snappertunan ruudulla näkyy 12 susihavaintoa viimeisen kahden kuukauden ajalta Luonnonvaratiedon karttapalvelussa. Kun lunta tulee maahan, niin todennäköisesti havaintojen määrä taas kasvaa. Susia katoaa ihan niiden keskinäisten tappeluiden seurauksena. Typerää olettaa että kyse olisi aina salametsästyksestä. Mutta hienoa että tässäkin artikkelissa todetaan että vapautuneet reviirit täyttyvät nopeasti uusilla yksilöillä, joista osa tulee kauempaa. Se kertoo elinvoimaisesta kannasta ja kannan monimuotoisuuden positiivisesta kehityksestä. Varsinais-Suomen sudet ovat olleet sisäsiittoisia, mutta kiintiömetsästyksellä sisäsiittoisuutta voidaan vähentää luomalla tilaa uusille tulokkaille.

AJ:

Eipäs nyt hätäillä tuomitsemaan kannanhoidollista metsästystä, kun se on vasta saatu alkuun. On tarpeen muun muassa susien ja karhujen ihmisarkuuden ylläpitämiseksi. Samalla myös karkotusmenetelmiä ja kotieläinten suojausta pitää kehittää, jotta suden kanta voisi vahvistua nykyisestä. On tarpeen myös metsäpeuran suojelemiseksi: laji on todellisessa häviämisriskissä, kun sudet ja karhut vievät vähäiset vasat lisääntymisalueilla. Paradoksaalisesti: sutta ja karhua pitää metsästää, jotta niiden kanta voi vahvistua maassamme.

Minnesotassa Voyageurs Wolf Project uutisoi juuri Facebook-sivullaan, että kun valkohäntäpeuran kanta aleni ankarina talvina, susi joutui laajentamaa reviiriensä kokoa. Meilläkin yksi mahdollinen petokantojen hallinnan keino olisi hirvien ja kauriiden kantojen määrätietoinen alentaminen. Valkohäntäpeuran aiheuttamat liikennevahingot ovat ilmeisesti nousussa. Ovatko metsästäjät osin jo väsyneet valkohäntäpeurajahtiin? Se antaisi susille hyvät lisääntymismahdollisuudet Lounais-Suomessa.