Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jk:ta puolustavat kommentit voisi keskittää tähän ketjuun. Jovainille sellainen huomio, että jk-poimintahakkuusta saa harvennushinnan koska siinä joudutaan varomaan jääviä puita. Sama jaksollisen yläharvennuksessa, josta Puuki raportoi äskettäin, että hinta jäi 5 euroa per motti avohakkuun hinnasta.

Lueskelin uudelleen Erkki Lähteen pakinoita. HS mielipideosastolla näkyy kirjoittaneen 21.7.2019 otsikolla ”Avohakkuut eivät lisää metsän monimuotoisuutta”. ”Toki avoalat runsastuttavat aukeilla aloilla viihtyvien eliöiden määrää.”

Sitten seuraa hyödyllistä asiaa:

”Etelä-Suomessa jatkuvassa kasvatuksessa puuston optimipohjapinta-ala on ennen hakkuuta 20-30 neliömetriä ja hakkuun jälkeen 10-20 neliömetriä hehtaarilla. Tilavuutena ilmoitettuna se on keskimäärin 100-300 kuutiometriä hehtaarilla eli keskimäärin noin 150 kuutiometriä. Pohjoisimmassa Suomessa lukemat ovat vastaavasti noin 30-50 kuutiometriä pienemmät.”

Mainitut pohjapinta-alat ovat samaa suuruusluokkaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Olisi siis periaatteessa mahdollista että jk-puusto kasvaa ainakin hetkellisesti ja väliaikaisesti saman verran kuin jaksollisen mallin metsä, jos latvuksista löytyy saman verran lehtivihreää.

Joidenkin mielestä jaksollinen malli on siinä mielessä parempi, että avovaiheessa maaperä saa välillä elpyä. Jos jatkuva ikiliikkuja kuusikossa toimii ja taimia putkahtelee sopiva määrä edelleen kasvatettavaksi, tällainen vaihe jää kierrosta pois. Metsää uudistavat suuret häiriöt eivät pääse tässä mallissa toimimaan; ainoastaan poiminta, joka vastaa luonnonmetsässä yksittäisten puiden kuolemista.

Poimintahakkuiden jatkuessa useamman kerran käynee kuitenkin niin, että jk-metsä on lopulta avoimempi ja vähäpuustoisempi kuin jaksollisen mallin kasvatusmetsä (Erkki Lähde arvelee, että jk-metsämaisema olisi tilavuudeltaan keskimäärin suurempi, mutta taitaa erehtyä siinä.), vaikka onkin koko ajan peitteinen. Voisi ajatella että ajourat ja vapautetut taimiryhmät vastaavat osittain metsää uudistavia häiriöitä. Avohakkuuala säästöpuineen on kuitenkin ainut, joka vastaa kokonaan metsän uudistavaa häiriötä.

Jos sitten metsäalueella on molemmat menetelmät käytössä, se voisi olla hyvinkin luonnonmukaisen kaltainen – isoilla ja pienillä suojelukohteilla ja hyvällä luonnonhoidolla täydennettynä.

Ei kuitenkaan pidä antaa väärää tietoa jk hakkuiden hinnoista tai jk hakkuissa hakattavista kuutiomääristä tai aiheutetuista luontaisen metsänhoidon ”häiriöistä”. Ajourat ja vapautettavat taimistot eivät ole metsää uudistavia häiriöitä, sitä ei myöskään ole avohakkuuala säästöpuineen, ainut kokonaan metsää uudistava häiriö. Mutta, jos niitä sellaisena pidetään, sehän voisi hyvinkin olla kombo ja siihen suojelun ja ympäristön vaatimukset sovitettuna. Voisi olla toimiva ratkaisu, mutta ei kuitenkaan yhdenkään näiden kolmen vaihtoehdon kustannuksella. (Korj.)

Pieni tarkennus termiin häiriödynamiikka: sillä tarkoitetaan luonnon omia tapoja uudistaa metsää. Me voimme matkia näitä tapoja metsän hoidossa. Luonnon uudistamistapoja ovat esimerkiksi hyönteis- ja sienituhot, metsäpalot, myrskyt, lumituhot, ja yksittäisten puiden kuoleminen vanhuuteen tai itseharvenemiseen.

http://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10723

Puun myyntiin on jo valmista dataa  metsän puustosta ja  analysoitu, tekoäly voi auttaa laatimaan hakkuuseen ehtoja, jotka optimoivat kaupanteon. Tekoäly voi simuloida markkinatoimintaa ja antaa tietoa siitä, milloin ja miten puut kannattaa myydä parhaimman hinnan saavuttamiseksi.

Jatkuvan kasvatuksen optimoidun hakkuohjeen luominen on mahdollista tekoälyn avulla.   Tekoäly voi kehittää suosituksia, jotka ottavat huomioon metsän pitkäaikaisen optimoinnin, biologisen monimuotoisuuden sekä taloudelliset näkökohdat. Tämä  auttaa metsänomistajia ja -toteuttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä, jotka tukevat sekä taloudellista että ekologista kestävyyttä.

” Kunnon sotamies  Švejkiä lainaten ;kunhan  sota on ohi niin  joutaa algoritmin tekijät metsänsuunnitteluun,”    Silloin lennokit  ja   tekoäly voi merkittävästi parantaa hakkuuprosessien tehokkuutta, tuottavuutta ja kestävyyttä, mikä tekee siitä arvokkaan työkalun puunmyynnissä.

Näinkö on ukko  syrjäytetty siitäkin opista. Menneen agendan  lunkku-housut kuitenkin ymmärsit ennen käyttää.