Keskustelut Metsänhoito Jatkuva kasvatus käytännössä.

  • Tämä aihe sisältää 15,952 vastausta, 150 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 7 tuntia sitten JovainJovain toimesta.
Esillä 10 vastausta, 15,941 - 15,950 (kaikkiaan 15,951)
  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

  • Perko

    Avohakkuut otettiin käyttöön systemaattisesti 1951 nopean kassavirran ja raakapuun saannin takaamiseksi. Se ei ollut ”kestävän käytön” hienovaraista siirtymää, vaan aggressiivinen teollisen metsätalouden käynnistys, jota tuettiin valtiovallan propagandalla ja kannustimilla. Jatkuvan kasvatuksen puut  pelasti Suomen veloista sikäli, että se mahdollisti nopean teollistumisen ja viennin, jotka taas tuottivat valuuttaa velkojen maksamiseen. Se oli lyhyen ohjelman taloudellinen menestystarina.
    Mikäli metsät olisi olleet nykyisen lailla aukkoina ja tukkipuuttomana   olisi tarvittu joki muu pelastus!
    Kestävyysnäkökulmasta se kuitenkin loi perustan nykyisille ongelmille: ”aukot”  ja hoitorästit.
    Isaskar mitä  selitit,  voisitko toistaa?

    jupesa

    Jk -metsät loisi pohjan tulevaisuuden ongelmille tuulituhojen lisääntyessä ja juurikääpätuhoille myös. Onneksi menetelmä ei ole yleistynyt enempää. Esimerkkejä epäonnistumisista on kosolti. Ja esim. pitkäaikaiset jk-metsien koealat kertoo karua juttua tuhojen yleisyydestä; n.8-80 % kuusialikasvoksista oli juurikäävän saastuttamia.

    isaskar keturi

    ”Jk metsä ei lähde nollatilasta, vaan lähtee kasvatettavasta puustosta,” tämä Jovainin lause on juuri se, mistä aikaisemmin kirjoitin. Ei vain ole mahdollista, että tästä ikuisuuteen JK:ssa riittää kasvatettavaa puustoa ilman, että jotain syntyy siemenestä. Ja kun siemenestä ei oikein tahdo metsän alle uusia puita syntyä ja jos syntyy, niin ne ei kasva 40 vuoteen, kuten Luken tutkijat kirjoitti. Mistä ihmeestä sitten muka tupsahtaa ne ”jatkuvasti hakattavat tukkipuut”? Avaruudesta? Mielikuvituksesta lähinnä.

    Perko

    Mikäli loppuosa Isakarin jutussa pitäisi paikkansa ei niitä neljäntuhannen vuoden takaa jatkuneita kasvukausia olisi soista ja järvistä tähän päivään löydettävisä.  Olen jo monetta kertaa sen julkituonut niistä  umpeenkasvaneista pimeistä  jutuista ne eivät ole jk  metsiä ja siemeniä sataa  jk metsään  joista  on  jalostunut  just’paikalle  mikroilmastoon sopivaa geeniperimää.  Jonkun dosentin siittiöt tuskin yhtään korjaa sitä.   Luonnossa  syntyy aina mutaatioita joista ” jalostus” jatkuu eikä siellä ole kloonausta kuin on  tarhoilla samasta siemen suvusta.   —– niin mikäli   puusi eivät kasva syytä pittää hakea muualta.  En ole moiseen  tutustunut enempää enkä nähnyt.   Kyllä  sinne ne puut tulee, voit silti jättää aina  kasvun käyntiin eikä tuhoa kaikkia toimivia laitteita tai elämää!

    Perko

    Puuki on tuhonenkeli myrskyjen kiusausten tekijä heinäsirkkoineen.  Kohtalaisen hyvin ovat  selviytynee ennen paljaaksihakkuita  yli 4000 vuotta. Menetelmänä oli  jatkuvan kasvatuksen kaltainen systeemi viimeisimpänä ennen tuhoa.  Laita Puuki  mietintämyssy päähäsi, sää on vaihtunut.

    Toinen juttu  Avohakkuilla jatkuen ei ole missään tehtyä tutkimusta kannattavuudesta!

    Timppa Timppa

    Suomen metsiä oli jk:lla hakattu pitkään ja 1948 päästy siihen vaiheeseen, mistä tällä palstalla on varmaan tuhat kertaa varoitettu.  Uutta puustoa  ei ollut syntynyt ja jostain piti rahaa saada sodasta toipuvan Suomen jälleenrakentamiseen.  Viisaat Harsintajulkilausuman kirjoittajat osasivat yhdistää kaksi vaatimusta, puun hankinnan ja metsänkasvatuksen.   Lopputulo, siis nykyinen jaksollinen kasvatus, osoittautui epäilemättä paremmaksi, kuin  kukaan osasi arvatakaan.

    Liikuin jo tuolloin 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa aika laajalti metsissä.  Ne olivat hyvin vähäpuisisia ja puut pieniä, kuten VMI-tulokset kertovat.  Nuoren puusukupolven yksilöitä oli vähän.

    Isävainaa oli hyvä lennosta ampuja ja tuollaisista metsistä sai hyvin saalista.  Paras tulos oli vuodelta 1936.  Syyskuun 1. päivänä hän ampui 5 metsoa, 15 teertä ja 2 pyytä.  Kerran oltiin parin tunnin lenkillä, jolloin isä ampui lennusta 4 urosmetsoa.  Nykypäivien täystiheissä metsissä ei edes lintua näkisi.  Saaliiksi saamisesta puhumattakaan.

    Perko voisi keskittyä lastensatujen kirjoittamiseen.  Siinä mielikuvitus olisi eduksi.  Ei täällä asiakeskustelussa.

    jupesa

    Jk:n ”kannattavuustutkimukset” perustuu virheellisiin oletuksiin tasaikäisen metsän uudistamisen ja hoidon kalleudesta suhteessa jk:een. Niillä ei ole mitään virkaa.

    Käytännön metsänkasvatus tapahtuu erilailla . Ei tehdä jatkuvia alaharvennuksia ,uudistuskulut ei ole 2000 € /ha kuten Pukkala esityksissään väittää, jk ei hoidu ilman taimikonhoitoa.

    Rukopiikki

    Nuoren sukupolven puista huomattava osa oli 50 luvulla tehty heinäseipäiksi, aidaksiksi, närelenkeiksi ym. arkipäivän käyttöön.

    metsassa-since1979

    Täällä Kainuussa näkyvyyttä kyllä piisaa,kiväärillä vähät teeret tippuvat jopa 300m:stä.Metsästäjät ajelevat metsäautoteitä nappaskengissä aukoille heitetyistä säästöpuista tiputtelevat,kova hyöty jaksollisesta.

    Perko

    Saahan uudistukseen laittaa  ne kaikki mitä on aukosta saanut nehän on puhdasta voittoa, no käyttää vielä vipuna ne metkatuet!  Kyllä Puuki tieää!  Taimikon hoitamattomuutta on levinnyt  jopa jalostuksen jälkiin rääseiköihin huomautuksen verran. Poikkeavat jk menettelystä.

Esillä 10 vastausta, 15,941 - 15,950 (kaikkiaan 15,951)