Jatkuva kasvatus käytännössä.

Kun kysytään, ikäni 50- 60 luvulta lähtien molemmat hoitotavat ja tutkimuskaan ei ole pois-suljettu. Sanoisin, että metsänhoito on voimavara, josta tuskin kannattaa lipsua. Ei ainakaan harrastaa pois-sulkemista, niin kuin edelleen näyttää olevan tapana. Jos hoitomuotoja voitaisiin yhdistää, tulos olisi vielä parempi ja onhan jatkuva kasvatus ollut valtamenetelmä aikoinaan ja on tullut takaisin jäädäkseen. Tuskin jatkuvaa kasvatusta on tarvetta sulkea suojelun tai suometsänhoidon tarpeisiin, kun hoitomuotona jatkuva kasvatus toimii metsien ja ympäristön hyväksi itsessään. Soveltuu kaikkialle talousmetsiin.

Molempi parempi. Itse en sulje pois kumpaakaan. JK:n kannattajissa hiukan ärsyttää sama kiihkomielinen oman ideologian kehuminen kuten kitkarenkaiden puolustajissa – ikään kuin ainoa oikea ratkaisu ja muut ovat typeryksiä. Tähän liittyy se, että mitkään asiaperustelut eivät uppoa tai ne leimataan tutkimustiedosta huolimatta ”mielipiteeksi”. Aloite kitka/nasta keskusteluun alkaa aina siitä, että ”kitkat pitää saada pakolliseksi” tyylillä. Sama tässä JK-keskustelussa. Antaisitte aukkohakkaajien tehdä mielensä mukaan ja tehkää tekin ja olkaa hiljaa.

Oikea käsittely oikeaan paikkaan. On toki myös tutkimusnäyttöä, että verrattain vanhakin pieni alispuusto hyvissä olosuhteissa virkoaa hyvään kasvuun. Vaihtuvan taimiaineksen merkitystä ei voi vähätellä. Mutta ei todellakaan ole niin, että jatkuva kasvatus on kaikissa kohteissa jaksollista parempi. Saatikka niin, että pelkästään JK:hon siirtyminen pelastaisi Suomen luonnon ja metsien luonnontilan ja kaikissa oloissa tuottaisi terveen ja hyvinvoivan metsän.

Tämä juupas eipäs inttäminen on aivan turhaa.

Jk-n kannattajien kohdalla iso aukko empiiriseen tiedonhankintaan muodostuu siitä, että eivät käytä raivaussahaa. Kun muutaman kituliaan aluskasvoskuusikon/ taimikon sipaisee nutulleen ,selviää äkkiä kantoja vilkaisemalla , mikä kaadetun roinan tulevaisuus tulisi olemaan. Nythän tämä ”salaisuus” paljastuu vasta seuraavalle omistajalle ja vähäiset epäilykset taimien kunnon suhteen pidetään visusti salassa omistajan vaihtumiseen asti. Riittää, kun itse on onnistunut kuorimaan kerman päältä.  Seuraavalle jää vain kuorittua maitoa. Hirvittävä rähinä syntyy ,kun metsäammattilaiset hieman raottavat salaisuuden verhoa kertoessaan riskeistä, joita jk:n kohdalla yleisesti esiintyy.

”Sen sijaan haluamme antaa tutkimukseen ja käytäntöön pohjaavia ystävän neuvoja huonojen päätösten välttämiseksi. Jos varoituksistamme huolimatta jk:ta käyttää ja tulos on huono, niin voi syyttää vain itseään.”  A Jalkanen.    Ketä nyt pitää syyttää niistä hoitamattomista rääseiköistä?

Niin  ehkä  A J :n peilissä oma  naama, muta miun kuvastin näyttää maksetut naamat. Heidän nimet  ovat  noissa kellastuneissa hakkuusuunnitelmissa.