› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 7 vastausta, 16,301 - 16,307 (kaikkiaan 16,307)
1 2 3 … 1 629 1 630 1 631

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • A.Jalkanen A.Jalkanen 11.1.2026, 11:18

    Miten näkee tehdyt hakkuut, määrät ja hakkuutavat. Menee sivulle:

    https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-kehitys-maakunnittain/metsien-hakkuut

    Hakkuutavat > Raportti: Hakkuuaikomukset hakkuutavoittain  > Jatkuva kasvatus. Tällä sivulla kun painaa Etusivu niin pääsee katsomaan raportteja muista hakkuista.

    Pinta-ala on kyllä kasvanut mutta on edelleen vain noin 30 tuhatta hehtaaria vuodessa. Kaikki tehty ei välttämättä kirjaudu oikein. Määritelmistä on lisätietoa hakkuuaikomusten sivulla.

    Perko 11.1.2026, 14:14

    Tolopaisen ”Hölmöläisten hommaa”: Kritiikin kärki on ollut siinä, että metsänomistaja pakotetaan ensin kalliiseen investointiin (istutus), ja myöhemmin toiseen kalliiseen työhön (taimikonhoito ja harvennus), jotta liika tiheys saadaan purettua. ”Valonkantajat/ aukontekijät” voi tässä yhteydessä olla ivallinen nimitys niille asiantuntijoille tai organisaatioille, jotka markkinoivat tätä tehokkuutena, vaikka paljaaksi hakkuu söi metsänomistajan nettotulon.
    Säästäväisyys vs. tehomaatalous: Mielikäinen on painottanut, että säästäväisyys on järkevää: jos luontainen uudistuminen tai harvempi istutus tuottaa saman lopputuloksen, ei ole järkeä tuhlata rahaa ylitiheään viljelyyn. Lauri Vaara taas piti tällaista ”tehometsätaloutta” keinotekoisena tapana työllistää metsäorganisaatioita ja koneketjuja metsänomistajan pussista.

    Jatkuvalla kasvatuksella (JK) ei ole tarkoitus pelastaa tuhoutuneen jaksollisen kasvatuksen aiheuttamia katastrofeja.

    Jaksollisen mallin kalliit investoinnit syövät puunmyyntitulot jo etukäteen. Jos metsä on perustettu luonnon olosuhteita uhmaten, metsänomistaja joutuu maksamaan siitä oppirahoja puoli vuosisataa. JK on puolestaan niille, jotka ymmärtävät sopeuttaa sijoituksensa luonnon ehtoihin ja välttää nämä raskaat, usein kannattamattomat kustannuskierteet ja myyvät arvokkaampaa tukkipuuta.

    ”Kannatan JK:ta, ei ole niin väliä mitä metsät tuottaa, kaikki ymmärtävät” –  miten on Tolopainen?

    jupesa 11.1.2026, 14:27

    Uudistuskuluissakin voidaan säästää. Pitää toimia aina tilanteen ja tarpeen mukaan. Väärä säästäminen voi kostautua joskus. Kun päätehakkuutulo /ha on suurempi tasaikäisessä kasvatuksessa kuin harsinnan jälkeen , sillä erotuksella uudistetaan metsä. Loput erotuksesta voidaan sijoittaa jolloin kantoraha  jatkaa tuottoa .  Molempien metsänkäsittelyvaihtoehtojen tulosta ( korkotuloineen) verrataan toisiinsa, niin selviää tuottavin tapa.  Se on yleensä tasaikäinen vaihtoehto . Mitään 50 vuoden tyhjäkäyntiä ei seuraa uudistamisen jälkeen, se on höpöpuhetta.

    Tolopainen Tolopainen 11.1.2026, 15:04

    Saattaa seurata, perikuntien omistuksessa on metsiä, jotka on avohakattu 60-luvulla, sen jälkeen ei ole tehty yhtään mitään. Puusto on pääosin lehtipuita. Niin käy myös JK metsässä, jos lehtipuita ei raivata eikä havupuuta istuteta. Tuloksena lepikkoa ja hieskoivikkoa ja muutama havupuu.

    Jarvinen 11.1.2026, 15:11

    Noista Timo Pukkalan blogien laskelmista ja simulaatioista tulee mieleen rahoitusalojen uudet sijoitustuotteet ja niiden hyvien tuottojen kuvaamiseksi ja rahastojen myymiseksi tehdyt ”backtestaukset”. Teoriassa tuotot pitäisi olla erinomaisia mutta käytäntö on monesti toinen. Enkä väitä, että Timo Pukkala antaisi väärää tietoa, vaan hänellä on laskelmissaan turhan positiiviset oletukset puun kasvusta, taimettumisesta ja raivaustarpeesta. Pukkalalla on mielestäni myös hieman epäluuloa herättävä viestintätyyli. Jatkuvassa kasvatuksessa kaikki toimii ja on parempaa ja jaksollisessa kasvatuksessa ei ole mitään hyvää. Esimerkki tällaisesta viestinnästä löytyy Silva ry:n tekemästä tutustumiskäynnistä Timon metsiin: https://m.youtube.com/watch?v=TQGcOUEypGE&pp=ygUIU2lsdmEgcnk%3D

    Mielestäni Pukkala tekee tuossa hieman turhan pienellä otannalla ja omilla kokemuksillaan arvioita esim jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta ja taloudellisesta kannattavuudesta tuoreen kankaan kuusikossa tai puuston tiheässä kasvattamisen eduista.

    Tuosta videosta myös selviää, miksi hän ei huomioi raivauskustannuksia jatkuvassa kasvatuksessa: koska on itse lopettanut raivaamisen omissa metsissään. Jokainen saa raivata tai olla raivaamatta omia metsiään, mutta raivaamattomuuteen kannustuvien neuvojen antaminen tuoreille metsänomistajille, kuten tuossa videossa, on mielestäni vastuutonta toimintaa metsäpalveluita tarjoavan yrityksen omistajalta.

    Mielenkiintoinen on myös Pukkalan näkemys siitä että koivut voivat tuhota kuusien latvat taimikossa, koska kuuset voidaan poistaa myöhemmin pois. Mitenköhän tuollainen metsänkasvatus vaikuttaa tukkipuun määrään tuollaisilla kuvioilla? Ei ainakaan lisää sitä.

    Yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoisin, että jos joku asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, kuten jatkuva kasvatus Pukkalan blogeissa ja Silvan videoissa, niin se todennäköisesti ei sitä ole. Tämä vaan ei ole kannanotto jatkuvan kasvatuksen puolesta tai vastaan, vaan että pidempiaikaista empiiristä tietoa sen soveltuvuudesta ja toimivuudesta, tarvitaan nykyistä enemmän.

     

     

    Perko 11.1.2026, 18:55

    Samat kriitikot, jotka vaativat JK:lta ”sadan vuoden empiiristä näyttöä”, hyväksyivät aikoinaan varauksetta esimerkiksi raskaat suometsien ojitukset tai ne mainitut ”hölmöläisten kynnökset”, vaikka niiden pitkäaikaisista tuhoista (kuten ravinteiden huuhtoutumisesta tai puiden riukuuntumisesta) ei ollut mitään takeita.

    Jatkuvasta kasvatuksesta (JK) on itse asiassa olemassa pitkiä aikasarjoja (esim. professori Erkki Lähteen ja professori Timo Pukkalan tutkimukset), mutta ne on usein sivuutettu ”epävirallisina”, koska ne paljastavat  vallitsevaa ”avohakkuu-kyntö-istutus” -teollisuusmallia tappiollisuuden.
    Jos joku tänä päivänä sanoo, ettei tietoa ole, hän jättää huomioimatta sen, että luonto on harrastanut jatkuvaa kasvatusta tuhansia vuosia ennen ensimmäistäkään metsätieteellistä tutkintoa.

    Puukin kuvaama ahneus  on pitkällisen tuhon edellä ja sen varmistaja.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 11.1.2026, 19:01

    luonto on harrastanut jatkuvaa kasvatusta tuhansia vuosia

    Miten luonto itse uudistaa metsää? Lue Tuomas Aakalan artikkelista ”Metsien luontainen rakenne, kehitys ja haasteet monimuotoisuuden turvaamiselle talousmetsissä” Metsätieteen Aikakauskirjassa.

Esillä 7 vastausta, 16,301 - 16,307 (kaikkiaan 16,307)
1 2 3 … 1 629 1 630 1 631