Jatkuva kasvatus käytännössä.

Ei täällä mitään valehdella, kerrotaan vaan miten jk metsässä puuta kasvatetaan.

Jk metsän hoito myös perustuu parhaan puuston kasvattamiseen ja on siinä mielessä rinnastettavissa jaksottaiseen metsänhoitoon. Korjuun yhteydessä korjataan satoa, mutta myös aina parannetaan puuston laatua. Ehkä tuossa Makarovin esimerkissä on vanhojen metsien jäämiä, jotka eivät ainakaan virallisesti kuulu enää jk metsiin.

Jovain voi kertoa ihan kaikessa rauhassa jk metsän yksittäisten puiden ”kasvattelua”😅.

Sen parhaan puuston kun pari kertaa hakkuutat niin kuutioissa heinää kasvaa enemmän kun puuta. Mutta ei hätää – tilataan perko kertomaan polkupyöräesimerkkiä ja taas voidaan todeta, että ei löydy muuta kun ”tuottoa”💵💵! Ja ei muuta kun kohti seuraavaa ”sadonkorjuuta”🤪!

Voi olla harhaan johtamista, jos väitetään, että luontainen taimikko pitää kasvattaa. Luonto ei toimi niin, luontaisia taimia, tulee jos on tullakseen. Paremminkin pitäisi puhua edellytysten luomisesta ja niiden huomioon ottamisesta.  Luonto antaa mitä antaa ja voi olla kohti seuraavaa, ”sadonkorjuuta”.

Jos tasaikäistä metsätaloutta ja -hoitoa ei olisi, nykyinen harsintametsänhoito ei onnistuisi senkään vertaa mitä nyt. Uudistaminen on luonut joihinkin paikkoihin mahdollisuuden harsinnan harjoittamiseen . Uusia taimia tulee seuraavalla kierroksella vähän; pioneeripuulajeja ei käytännössä ollenkaan . Siksikin harsintahoito ei sovi nykyaikaan, kun on tarve kasvattaa sekapuustoja. Koivuja ja mäntyjä ei voi kasvattaa alikasvoksena.

Harsintateoriaan kuuluu kuluttomuus. Siksi esim. täydennysistutus ei ole mahdollista. Kulut nousee liikaa ja teoriapohjainen tuottolaskelma pettää.

Puustopääoman kulut on kestämättömiä suhteessa tasaikäiskasvatukseen. Jos taas puustopääomaa pienennetään tarpeeksi taimettumista suosien, seuraa yleensä vajaatuottoisuus. Homma on kuin harakalla tervassa: milloin tarttuu nokka milloin pyrstö.