Jatkuva kasvatus käytännössä.

Perkon ajatusta monimuotoketjussa 09:35 pysty puusto on ilmaiseksi uusiutuvaa pääomaa, johon ei tarvitse upottaa lainkaan rahallisia investointeja en allekirjoita: on ajateltava metsässä olevan puuston arvo sijoituksena, ei ilmaishyödykkeenä, jolla ei ole tuottovaatimusta. Jos puusto kasvaa haluttua vauhtia, asia on täysin ok. Jos ei kasva, kannattaa miettiä toista strategiaa.

Jaksollisen mallin avulla puustopääoma on saatu tuplattua ja tukkipuun osuutta kasvatettua alle 20%: sta yli 30%:iin puuston määrästä. Tämä siitä huolimatta ,että jatkuvan kasvatuksen yritelmät alentavat jossakin määrin keskiarvoa . Perkon kannattaisi jo viimeistään nyt lopettaa satujen sepittäminen. Tutkittuun tietoon hänen väitteensä eivät perustu vähäisessäkään määrin.

Et näköjään osaa lukea.  Metsät putsattiin tukkipuista ja pylväistä 60-luvulle mennessä niin siitä on nyt  saavutettu 12 %  tukkialat käytössä ja sama myynnissä, semmoinen saavutus!!!  Silloin oli ennen sodan  hakkuita Etelä-Suomen  puustosta yli puolet tukkia kasvussa.  Todelliset tulot ovat häipyneet tuplattuihin ropsi kasoihin.    Kaukopään lanssista tai sieltä Kemin sulattamosta näet.

Tämä on juuri se hölmöläisten sadun huipennus, jossa metsänomistaja laitetaan maksumieheksi muiden juhliin. Kun metsään lyödään kolminkertainen määrä ostotaimia, teollisuus ja taimikauppiaat hierovat käsiään: metsänomistaja kantaa hirvittävät perustamiskustannukset omasta pussistaan, jotta maahan saadaan sakea ryteikkö, joka tuottaa vain ohutta, oksaista massapuuta tehtaiden kattiloihin. He nauravat matkalla pankkiin ja kehuvat julkisuudessa ”moninkertaista kasvuvoimaa” ja ”ilmastotekoja”, vaikka todellisuudessa kyseessä on täydellinen taloudellinen huijaus, jossa omistajalle jää käteen vain kallis lasku, nollatuloinen ensiharvennus ja kasa arvotonta ropsia,  myllyt muuttaa maata.

Perkon kommenttin on todettava , tukkipuun osuus kokonaispuustosta oli alle 20% vielä vuonna 1950. Kasvu alkoi siitä ja kiihtyi ,kun 60-ja 70- luvuilla uudistettiin vanhat jk- viritelmät ja kasvunsa lopettaneet yli-ikäiset keppimetsät kasvukuntoon. Nyt niitä uudistetaan jo toiseen kertaan.

Kun kasvu alkaa hiipua on seurauksena katkaisuhoito. Maata ei kannata pitää mahona. Nykyisin kiertoajat vain lyhenevät paremman uudistustekniikan ja jalostettujen taimien ansiosta. Näin ainakin silloin , kun on kyse ammattimaisesta toiminnasta. Minunkin istuttamia kuusikoita päätyy aukoiksi ja sahatavaraksi jo lähivuosina, vaikka niiden uudistamishetkellä oli tapana  ”lepuuttaa maata” pari kolme vuotta. Sen jälkeen  maahan kuokittiin avojuuriset taimet sinnittelemään heinikon sekaan. ( kyseessä jatkuvan kasvatuksen finaanilvaihessa olosuhteiden pakosta uudistettu kuvio).

Tulevat taimet kasvavat hakkuukypsiksi ainakin 10 vuotta edellistä sukupolvea pikemmin. Mikäli jk:ta olisi aikanaan jatkettu , ei metsään olisi ollut asiaa vuosikymmeniin puun pyynnin merkeissä. Silloinkin ainoa vaihtoehto olisi ollut aukkohakkuu. Heinikkoon ei syntynyt uutta taimiainesta millään opilla. Avohakku ja muokkaus oli ainoa vaihtoehto saada kasvua aikaiseksi.

Kun tilan puuston ikärakenne on kunnossa, puuta riittää myytäväksi aivan eri tahtiin verrattuna jatkuvapeitteisinä kasvatettavien metsien tilanteeseen eikä tarvitse kahlata koko tilan metsiä läpi.

Kokemuksia käytännöstä, kuten otsikko edellyttää. Ei mitään teorioita eikä toiveunia. Mahdollisuuden satujen kertomiseen jätän auliisti Perkolle.