Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jovainin kasvuluvut ovat imaginäärilukuja (vrt. kuvitella = imagine, engl.). Jos Luken tutkijat kävisivät mittaamassa? Jyväskylän jättikuusikko oli kasvanut jotain 1000/80 vuotta eli 12,5 per vuosi?

Kalkkimäestä tässä oli kysymys, jos kasvusta helpotan 7 prosentiin, saadaan 200/7/14/50 vuotta/700m3/jaettuna pinta-alalla 60 ha/ saadaan 11,7 kiintoa vuodessa. Menettely entinen. En tee tätä kenenkään hyväksi tai kenenkään puolesta ja vaikeus on tietenkin ymmärtää matematiikkaa. Noista hoidon kuluista, siellä 3-4 khl metsissä kulut ovat vähäisiä, tämäkin kohde on päätymässä avovaiheen kautta uudistamiseen.

12 kiintoa per vuosi on mahdollinen, mutta metsän olisi pysyttävä optimirakenteessa koko tuon 50 vuoden ajan. Se on vaikea rasti toteuttaa. Nyt kun tehdään ensimmäisiä jk-harjoitelmia eli hakkuita metsiin jossa menetelmälle on hyvät lähtöedellytykset, homma voi pelittää muutaman vuoden ajan ja vaikkapa seuraavaan harvennukseenkin saakka, 15-20 vuoden päähän. – Pahoittelen, jos aiheutan jälleen Jovain sinulle pahaa mieltä. Toiveikas saa toki olla, mutta ripaus realismia mukaan! ??

Tuosta jk-kasvusta.  Kävin Luken Lapinjärven tutkimusalueella, jossa sitä on tutkittu 1980-luvulta.  10-vuotiskausittain kasvu oli vaihdellut 4-5 m3/ha/v.  Maapohja oli kosteaa, joten taimien synty oli erittäin hyvää.  Toisin kuin esim meillä Keski-Suomessa.  Hakkaajina Suomen parhaat ammattilaiset käsityönä.  Repikää siitä.

Kommentti Suomen Luontopaneelin ehdotukseen EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamiseksi Suomessa.

Nykyisen tilanteen – jossa suuri osa metsistä näyttää olevan sopivia jatkuvapeitteiseen kasvatukseen – mahdollistaa suurelta osin aiempi jaksollinen kasvatus eli metsänuudistaminen, taimikonhoito ja alaharvennus. Nämä ovat tuottaneet metsiä, joissa on virkeä kuusi- tai mäntyalikasvos. Tämän hyvän tilan kuvitellaan säilyvän ilman hoito- ja uudistamistoimenpiteitä.

Tästä seuraa kolme (3) pointtia. 1.  Ei pitäisi ajatella jatkuvapeitteistä kasvatusmallia pysyvänä asiaintilana tietyllä metsäkuviolla. 2. Ehdotuksen toteutuksessa metsänomistajat osoittaisivat alueitaan vapaaehtoisesti  jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. 3. Näitä pinta-aloja tarkasteltaisiin maakuntatasolla metsävaratietojen pohjalta.

Tämä malli mahdollistaa sen, että yksittäinen tila tai metsäkuvio voidaan milloin tahansa poistaa jatkuvapeitteisen mallin piiristä, jos aluetasolla tavoiteltu pinta-ala kuitenkin edelleen täyttyy. Esimerkiksi jos alue ei uudistu tarpeeksi hyvin. Tämä on tärkeää ehdotuksen hyväksyttävyyden ja metsätalouden kestävyyden kannalta.

Pysyvästi peitteisiä olisivat siis ne alueet jotka ovat sitä nytkin, ts. tärkeät elinympäristöt ja suojavyöhykkeet. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa olisi lisäksi ojitettuja turvemaita ja kivennäismaita sen aikaa kuin menetelmä toimii ko. alueella eli uudistumista tapahtuu ja puuston rakenne sallii. Peitteisen metsän pinta-ala kasvaa kuten on tavoiteltukin.

(Editoitu 9.4. klo 16.05.)