Jatkuva kasvatus käytännössä.

>Mistä syystä lukea metsänhoidon ohjeita, jos ohjeet ovat väärät.

Miksi lukea mitään, koska se saattaa olla vastoin omaa ennakkokäsitystä eikä se ole kivaa? Miksi tutkia mitään, jos asian ”tietää” jo valmiiksi?

Sauli Valkonen kirjoittaa Metsälehdessä, että jatkuvapeitteistä kasvatusta voitaisiin lisätä. Perusteena muun muassa se että historiallisesti luonnonmetsät ovat olleet paljon vaihtelevampia kuin nykyiset talousmetsät ja se että ne eivät ole palaneet lainkaan niin usein kuin on uskottu.

Tiedetään meidänkin aiemmista metsistä jotain sen perusteella kun on tutkittu vaikka metsien palohistoriaa tai siitepölysedimenttejä. Lisäksi se tieto mikä on peräisin Venäjän, Kanadan Alaskan luonnonmetsistä. Esimerkkinä vaikkapa se metsäpalojen eroihin ja uudistumiseen perustuva alueiden jaottelu Komissa, jonka esitti Yuriy Pautov. Samaisessa seminaarissa ruotsalainen Lars Östlund metsähistorioitsija arveli tutkimuksiinsa perustuen, että ennen 1800-lukua Ruotsin metsät olivat nykyistä puustoisempia.

Tuhoherkkyyden, uudistumisen ja puuntuotoksen erot näkyvät selkeästi vasta kun jk:ta on yritetty uusin ohjein riittävän laajoilla alueilla. Sen jälkeen ei olla enää nykyisessä määrin uskon varassa.

Mikä sen Kuusimäen käsittelyhistoria muuten on? Ei siellä ainakaan ole sellaista pientä pystykuivaa puuta, mikä olisi luontaiselle vanhenevalle kuusikolle tyypillistä? Ilmeisesti metsää on alaharvennettu säännöllisesti ennen suojelupäätöstä?

Huomauttaisin muutamille palstalaisille kesäretkikeskustelun suhteen, että ”tunne vihollisesi” on aika hyvä elämänohje. Jk-profeettojen ja kohteiden ihmettely voi tehdä hyvää, vaikkei asiaan haluaisikaan hurahtaa.

Perko: ”Niin, metsä on mahdollista uusiutua  joka vuosi ja siitä on mahdollista myydä useammin arvokasta puuta kuin aukon jälkihoidon koivunräippejä kerran 40 vuodessa  (ongelma). Viisautta: Tänne kirjoittaa niin moni ei- jk:n  paskanpuhuja  jotta heille helpointa olisi lopettaa tai kirjoittelevat sinne  avohoito palstalle.

Tällä tyylilläkö Perko ajattelee edistävänsä jk-asiaa? Kun tuosta edellä olevasta tekstistä ottaa asiavirheet ja solvaukset pois, niin jääkö mitään jäljelle? Asiallisesti uudistettujen ja hoidettujen jaksollisten metsien hakkuukiertoaikataulu on aivan muuta mitä Perko esittää. 20 vuoden iässä ensiharvennus, 30-40 vuoden iässä 2. harvennus, ja päätehakkuu puulajista ja sijainnista riippuen 40-80 vuoden iässä. Kovin vaikeaa sitä on jk:lla laittaa paremmaksi hakkuutulojen ja kannattavuuden suhteen, sillä käytännön elämässä ei kalenterit, motit eikä eurot koskaan valehtele.