Jatkuva kasvatus käytännössä.

”…ottaa asiavirheet ja solvaukset pois, niin jääkö mitään jäljelle?…” Onhan tuo tarina nyt nähty. Omaksi onnekseen ei ole kummempi vaikuttaja.

”…Tutkimus tuottaa tuloksia…” niin Ruotsista kuin kotimaasta kannattavuudesta,hiilensidonnasta kuin riskeistä.

Kun niitä on esitetty täälläkin, mikä on kun niihin ei ole tullut tyhjentävää kommenttia?? Tyypit luikkivat heti ketunkoloihinsa.

Salaliittoja ei ole. Mitä varoitella uudehkoon menetelmään liittyvistä omaisuusriskeistä tai mitä lisätään jatkuvapeitteiseen malliin hoidettavaa pinta-alaa asteittain.

Kun kysymys on tällä hetkellä, salliiko raati puuntuottajan tuottaa puuta vaihtoehtoisella tavalla vapaasti ja vapaassa markkinassa. Sallimus tuntuu olevan jonkin laisena hallinnollisena tai täydentävänä vaihtoehtona.

Minä suhtaudun hyvin kriittisesti kaikkiin sellaisiin  metsänkäsittelytapoihin, jotka pienentävät pitkällä jänteellä metsän kasvua.  Siis myös jatkuvaan kasvatukseen.  On täydellistä itsepetosta luulla, että sillä saa kestävästi kunnollista taloudellista tulosta.  On hyvin tarkkaan ennakoitavissa miten jaksollinen hyvin  hoidettu metsä kasvaa ja mitä se tuottaa.  Yhtälailla on nähtävissä yli 100-vuotisen historian perusteella millaiseen tulokseen päädytään jatkuvassa kasvatuksessa parhaimmillaan ja kuinka helposti tuo kasvu voi aleta merkittävästi.  Kaikki tieto on olemassa.

Paitsi että jaksollinen tuottaa paremmin, niin myös sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat ratkaisevasti paremmat.  Ilmasto, työllisyys ja kansantulo.

On tietysti tilanteita, ettei metsää kannata uudistaa keinollisesti, jos paikalla on kehityskelpoinen taimikko.  Tässäkin on kuitenkin varjopuolena heikompi kasvu, mikä pitää ottaa aina vertailussa huomioon.

Jaksollista on mahdollista kehittää MT-pohjilla entistä enemmän sekametsän suuntaan, mikä parantaa sen ylivoimaisuutta entisestään.

Kuusikoiden ”jatkettu kasvatus” on erinomaisen riskialtista.  Sen näkee tämän palstan aloituksesta.  Sen näki Konneveden yrityksestä, joka meni v-tuiksi.  Sen näki Metsälehden videosta joutsalaiseta metsästä.  Kerran mekin testattiin,  Kesti pari  vuotta ja kuuset alkoivat kuolla.  Tilattiin moto paikalle  tekemään aukoksi.  Ikääntynyt kuusikko kannattaa jättää aina rauhaan, jos mielii välttää tulevia mielipahoja.  Männikköä voi kyllä kasvattaa pitempään, jos runkolukua on tarpeeksi, että jää n 350 kasvatuskelpoista hyvälatvaista tasakokoista puuta.

Joidenkin lähteiden mukaan Kuusimäki olisi 135-vuotiasta, joten tuskin siellä 1900-luvun alussa on vielä ollut mitään erityistä suojeltavaa?

Tulee myös mieleen, että olisiko mahdollista, jos se kerran on kaskimaata, että kohteelle olisi alun alkaen syntynyt kuusi-koivu-sekametsä, josta nimenomaan ne koivut olisivat lahonneet aikojen saatossa pois. Itse olen käynyt Kuusimäessä ensimmäisen kerran 1990, joten jos Timpalla on varhaisempia muistoja, voi kertoa, miltä siellä on näyttänyt. Viime aikoina on tullut itse liikuttua enemmän Nuuksiossa, ja siellä isot vanhat suojelukuusikot ovat monin paikoin aika sellaisia, ettei niissä oikein tee mieli liikkua, kun isoa puuta on ristiin rastiin nurin.

Ja – aloittajan, Konneveden, Joutsan ja Timpan kokeilut eivät siis ole onnistuneet. Se voi johtua joko siitä, että a) jk ei menetelmänä toimi missään ja koskaan tai että b) nämä kokeilut on tehty jollain tavalla väärin, joko väärässä paikassa, väärään aikaan, väärään tiheyteen tms.