Jatkuva kasvatus käytännössä.

>Ei ole mistään keksinnöstä vaan tavasta hoitaa jk metsää.

Yksikään luku ”laskelmassasi” ei ole peräisin jk-tavalla hoidetusta metsästä, vaan kasvuprosentti (ensin 8 %, sitten 7 %) vuosikymmenten ajaksi tuli hatusta kuin taikurin kani. Silti teet tuon keksimäsi prosenttiluvun perusteella päätelmiä kasvatustavasta. Mitä sanot minun metsän suunnitelmassa mainitusta kasvuprosentista 12 %? Eikö sen pitäisi ”osoittaa”, että se metsä kasvaa reilusti paremmin? Tämä keskustelu on melko hassulla tasolla, mutta minkäs teet.

Jo ensimmäisessä harsinnassa tuloutetaan puustopääoma ja saadaan jk metsänhoidon kannalta halvaannuttava tulos.

Tarkoitat varmaan ”halvaannuttavan huonoa”, koska puustopääoma supistuu pieneksi? Nyt näissä on jatkuvasti kyse tuosta kertomastani ”keksinnöstä”, jonka kielsit.

Kertaan Jovain asioita. Olet eri mieltä jatkuvan kasvatuksen pelisäännöistä kaikkien suomalaisten metsäasiantuntijoiden kanssa (ei avohakkuuta). Olet lisäksi aivan täysin eri mieltä esimerkiksi Tahvosen tai A.Kettusen kanssa jk-menetelmän kannattavuuden tavoitteluissa. He pudottaisivat puuston ppa:n alas, mieluiten alle lakirajan. Näin kannattavuus paranee. Ymmärrän heidän ajatuksensa, eivätkä he tee tuossa päätelmässä virheitä.

Miksi Jovain ylipäänsä hakkaat mitään koskaan, koska metsäsi puustopääoman tuotto on suurin silloin, kun puustossa on pääomaa niin paljon kuin mahdollista? Onhan 7 % 350:n kuution puustosta enemmän kuin 200 kuutiosta.

Eikös kuitenkin ole niin, että kuusen aliskasvoksen hyödynnys on kaksivaiheista kasvatusta? Kuivalla kankaalla ne ovat silmänlumetta, väärän kasvupaikan menestymätöntä ja pois raivattavaa tavaraa. Tuoreilla kasvupaikoilla taas rahanarvoista luontaistuotetta. Jk- merkityksessä ei varsinaisesti, jos ei ”siinä hengessä” toiminta jatku.

aegolius; ” Olet lisäksi aivan täysin eri mieltä esimerkiksi Tahvosen tai A.Kettusen kanssa jk-menetelmän kannattavuuden tavoitteluissa. He pudottaisivat puuston ppa:n alas, mieluiten alle lakirajan. Näin kannattavuus paranee. ”

Tuo on aivan väärä käsitys. Koita nyt käsittää, että tavoitteena ei ole mikään  koron maksimoiminen, Sinu pitäisi vaivautua selvittämään, mitä nykyaikana metsäekonomiasta esim. Helsingin yliopistossa opetetaan. Oppikirjojakin löytyy, josta aiheeseen voi perehtyä, kun noin kova into on. Jos taas katsoo tietävänsä paremmin, niin pää pensaasta esiin ja laittamaan asioita kuntoon.

<p>IK:    Onko luontaisella uudistamisella syntynyt puusto sitten myös aina jatkuvaa kasvatusta ?   Ainut ero(ko) olisi siis uudistusvelvollisuus ja-tapa ; joko kasvatushakkuu (jk:ssa poimintahakkuuta ja/tai pienaukkoja) tai uudistushakkuu lopulta.   Toinen ero käsitteissä on se vanha ; jos on erotettavissa 3 tai sitä enemmän eri latvusjaksoja , niin se on erirakenteista eli jk:a.     </p><p> Liikaa vastakkainasettelua ei tarvita mutta sitä en ymmärrrä , että mitään vertailua ei kannattaisi tehdä jk:n ja tasaikäisen metsän kasvatustapojen välillä.  Käytännössä on kuitenkin kysymyksessä yhdeltä tärkeältä kantilta tuottavuus ; muita tekijöitä on esim. ekologisuus, ympäristö-, hiilensidonta yms asiat. </p></p>

Totta kai vertailua eri kasvatusmenetelmien välillä kannattaa tehdä! Niinhän sitä on tehty tähän astikin. Vertailua voi tehdä eri kasvatusmenetelmien välillä sen kummemmin korostamatta jatkuvaa kasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen menetelmiäkin on useampia, kuten Puuki totesi. Esimerkiksi pienaukko, harsinta, väljennyksiin perustuva jaksollinen kasvatus ovat kaikki jatkuvaa kasvatusta ja näiden välistä vertailua kannattanee myös tehdä. Eli suunnattaisiin huomio pois luontoväen ihannoimasta erirakenteisesta metsästä (joka on ikuisesti 100-300 vuotiasta (-: ) metsän kasvatuksen menetelmiin, joista osa perustuu jatkuvapeitteisyyteen ja osa avohakkuiden kautta tehtäviin uudistamiseen.