Jatkuva kasvatus käytännössä.

>Olisi kiva jos joku joskus yllättäisi tässä ketjussa ja toisi esiin uusia näkökulmia. Minuakin kiinnostaisi mikä metsänkasvatuksen tavoite sitten on jos se ei ole puuntuotannon maksimoiminen eikä koron eli sijoitetun pääoman tuoton maksimoiminen. 

Tuon nyt vielä esiin yhden näkökulman, jota en ole täällä juuri nähnyt. Kun professorit, myyntimiehet ja muut osaajat tekevät kannattavuusvertailua jatkuvan ja jaksollisen välillä, tavoitteena on aina melko korkea suhteellinen tuottoprosentti eli korko. Sanotaan, että mitä korkeampaa korkoa tavoitellaan sitä vähemmän kannattaa metsään pääomaa sitoa. Uudistamiskustannuksen mielekkyyttä kyseenalaistetaan ja vastaavasti jatkuvassa kasvatuksessa puustopääoma pidetään pienenä (metsä harvana). Tämä on mielekästä silloin, kun mo todella sijoittaa sen ei-sidotun pääomansa jo seuraavan metsätilan ostoon. Tavoitteena siis on, että sidottu pääoma tuottaa hyvällä tuottoprosentilla. Tämä ajatusmaailma ei huomioi lainkaan sitä, mitä mo tekee sillä pääomalla, joka vapautuu hakkuun seurauksena. Jos se jää pankkitilille, ei tämä kokonaisuus välttämättä tuota parhaiten euroja, vaikka metsässä kiinni oleva osuus takoisi 5-7 % vuosituottoa.

Jos mo esimerkiksi hoitaa yhtä tilaa eikä ole ajatuskaan ostaa uutta, ei parhaaseen suhteelliseen tuottoon (ja lopun pitäminen pankissa) pyrkiminen ole välttämättä kokonaisuutena paras vaihtoehto taloudellisessakaan mielessä. Mo saattaa saada tuosta tilastaan irti enemmän euroja sitomalla enemmän pääomaa ja tyytymällä hieman pienempään suhteelliseen tuottoon (eli korkoon).

Uusi ajatus tämä ei mielestäni ole, mutta en tiedä onko sitä aiemmin ihan näin muotoiltu.

Olen nyt niin koukkantunut aegolius, kun sinä sen kerran näin olet todennut. Hypin täällä hattuni päällä ja kiukuttelen.

Minulle metsään sijoittaminen taloudellisessa mielessä on aivan samanlaista kuin sijoittaminen mihin hyvänsä muuhun. En kykene näkemään siinä mitään teoreettista eroa. Metsään sijoitetaan, jos se näyttää tuottavan siellä paremmin, kuin vastaavalla riskillä jossakin muussa kohteessa. Ostettaessa uutta metsää tai sijoitettaessa metsänhoitoon. Aivan sama pohdinta riskistä ja tuotosta, kuin missä muussa kohteessa tahansa.

Metsän kannttaa uudistaa, jos suhteelinen arvokasvu pysyvästi alittaa vastaavalla riskillä muussa kohteessa saatavan tuoton. Suhteellinen arvokasvu kertoo, mikä on puuston arvon vuotuinen kehitys suhteessa puuston ja maapohjan metsätaloudellisen arvon summaan. Suhteellisen arvokasvun kertomista uudistamista jollekin suositeltaessa pidän välttämättömänä, jos sen katsotaan taloudellisuuteen perustuvan. Sitähän me päätöstä tehdessämme vertaamme vastaavalla riskillä muualta saatavaan hyötyyn. Sirppihallat ja muut sen kaltaiset käsitteet eivät kerro mitään.

Periaate on äärimmäisen yksinkertainen. En parhaalla tahdollanikaan kykene perustelemaan itselleni jotakin muuta.

Mitä se sitten tarkoittaa missäkin, on oleellisesti riippuvainen mm. kolmesta tekijästä. Kavuolosuhteista, uudistamiskustannuksista, korosta. Se tarkoittaa, että taloudellisesti oikeat vastaukset ovat todella hyvin erilaisia. Niin erilaisia, että asiaan perehtymättömän on sitä vaikea asiaan syventymättä ymmärtää.

Tässä on lyhyesti sanottuna se, kuinka minä metsätalouden kannattavuuden  ymmärrän ja aika moneen kertaan on se tullut jo todettuakin. Eikä minula ole mitään tarvetta paheksua kenenkään metsänhoitoa, perustuu se sitten mihin tahansa ja on mitä tahansa. Se on omistajan asia.

EU on nyt metsäasioissa samankaltaisessa tilanteessa kun maataloudessa Suomen EU-jäsenyyden alkuaikoina. Silloin vaadittiin, että kevätkylvöt pitää olla tehtynä samana päivänä koko EU:n aluella. Kun suomalaisten puheita ei silloin komissiossa uskottu, kuvattiin video, jossa suomalainen viljelijä kylvi jyvät pellolla lumihankeen. Vasta tämä havahdutti komission siihen tosiasiaan, että olosuhteet ovatkin erilaisia eri puolilla EU:ta. Metsäpuolella tarvitaan nyt aivan vastaavanlainen herätysliike. Hollantilainen metsä kun ei ole aivan samanlainen kuin suomalainen.

AJ: ”Suhteellinen arvokasvu on hyvä tunnus. Sen soveltaminen ei ole kuitenkaan lainkaan yksinkertainen asia kuten olemme huomanneet.”

Totta. Vaikka arvokasvua mittaisikin, käyttökelpoisia tuloksia saadaan tuotannon ohjausta ajatellen aivan liian hitaasti. Siksi ohjaan päätöksiäni sillä näkemyksellä, mikä itselläni on. Biologia antaa siihen hyvät raamit ja asia on helppo myös metsässä kulkiessa todeta lähes poikkeuksetta pitävän paikkaansa. Kun vielä yli satavuotinen kirjallisuustieto on linjassa, ei ole tarvetta kääntää perusasioita päälaelleen.

Jos koetetaan huomioida uusia virtauksia eikä vain katsota peräpeiliin. Tarvitaan ratkaisuja joilla pysäytetään ilmastonmuutos ja lajikato. Ei vain pysäytettyä vaan käännetään kehitys. En muista nyt mitä termiä Annika Bresky käytti haastattelussa mutta ajatus oli jotenkin niin että ympäristöä parannetaan eikä heikennetä.

Ilmastonmuutosta ei pysäytetä suomalaisten tai ruotsalaisten voimin.  Voimme yrittää hillitä sitä, mutta EU, Ely-keskukset, Yle, Hesari, Jyväskylän viheryliopisto ym tekevät parhaansa, jotta tämä hillintä ei onnistuisi.

Sama juttu lajikadosta.  Ei se metsätaloudesta johdu.  Missä ne lajit olivat, kun metsät olivat nuoria ja lähes hävitetty?   Lajikatoa esiintyy hyvin vähän metsissä ja johtuu yleensä ilmastonmuutoksesta emmekä siihen voi vaikuttaa muuten kuin kasvattamalla metsiämme mahdollisimman tehokkaasti, mikä tulee vuosi vuodelta hankalammaksi edellä olevista toimijoista johtuvista syistä.

Omasta mielestäni parannan ympäristöä kasvattamalla metsiä tehokkaasti ja myös ympäristötekijät huomioon ottaen,  mutta monet tahot pitävät  metsänomistajia ja metsäteollisuutta mafiaan verrattavina rikollisina.  Miten saisi noiden pölvästien päihin vähän järkeä?  Ei taatusti mitenkään.  Ovat yhden aatteen uskovaisia eikä sellaisiin mitkään järkiperusteet tehoa.

Pitäisi nostaa fotosynteesi oikeaan arvoonsa.  Sehän tuottaa ilmaisenergialla ilmaisista raaka-aineista lähtökohdan lukemattomille tuotteille ja sen lisäksi suuren määrän uusiutuvaa energiaa.