Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jos yritän summata keskustelua ja kokemuksia 35 vuoden ajalta, päädyn siihen, että puhtaalla puuntuotannon alueella kivennäismailla ei kannata soveltaa mitään muuta jatkuvapeitteisen kasvatusmallin muotoa kuin valopuiden alle syntyneen kehityskelpoisen kuusialikasvoksen avulla jatkettu kiertoaika.

>Jos yritän summata keskustelua ja kokemuksia 35 vuoden ajalta, päädyn siihen, että puhtaalla puuntuotannon alueella kivennäismailla ei kannata soveltaa mitään muuta jatkuvapeitteisen kasvatusmallin muotoa kuin valopuiden alle syntyneen kuusialikasvoksen avulla jatkettu kiertoaika.

Hyvin summattu. Ja silloinkin kyse on ennemmin kaksijaksoisesta jaksollisesta kasvatuksesta. Jatkuvan kasvatuksen käsitteeseen kuuluu aina ajatus jatkuvuudesta sadan vuoden päähän. Tämä on fakta, koska jokaisessa näkemässäni jk:n kannattavuuslaskelmassa hakkuut toistuvat täältä ikuisuuteen yhtä tuottavina. Jokainen ei-avohakkuu ei ole ”jk-hakkuu”. Tässäkin asiassa eräs nimeltäkin mainittu professori käyttää suuren yleisön ja toimittajien täydellistä tietämättömyyttä hyväkseen. Ei ostopalstan ensimmäistä hakkuuta yksinkertaisesti voi käyttää kasvatusmenetelmän näyteikkunana. Näin asia kuitenkin on. Todella härskiä ihmiseltä, joka itse teksteissään paheksuu tietoista harhaanjohtamista.

Jää yleensä kysymysmerkiksi miten paljon jäänyt puusto kasvaa arvokasvua jatkossa. Ja onko paikan kasvupotentiaali miten hyvin käytössä .     Oletetaan että kuusialikasvos sopii laadultaan jatkokasvatettavaksi ja sitä on riittävästi, niin seuraavaksi pitäisi saada suunnilleen selville  se kasvun-ja arvokasvun nopeus jos halutaan verrata.    Muuten samaa mieltä että pitää olla sopiva, hyvin  toipuva alikasvos , ei liian arvokasta myyntipuuta  eikä kasvatus vasta jatkossa mahdollisesti syntyvien taimen varassa .    Jäävän puuston arvo voisi olla ~ sama kuin tasaikäisen uudistuskulut ja th-hintaero (jos sitä on).    Siitä lähtökohdasta laskien aloituksen päätehakkuun  kantohintaerot mukana ja prolongaamalla sitten erotusta eteenpäin ”tapahtuma vuosien” mukaisesti , saatasiin  jatketun kasvatuksen kannattavuutta arvioitua ko tapauksessa.   Valmiiksi suht. valoisassa paikassa kasvaneet alikasvoskuuset voi jatkaa kasvuaan melko hyvin ehkä vain vuoden parin viiveellä .  Tasaikäinen vertailukohde esim. laikkumätästyksen ja jalostettujan taimien avulla uudistettu ottaisi takamatkaa kiinni alussa hittaasti mutta jatkuvasti nopeutuen.    Etuna yleensä päätehakkuun kantohinnoista tuleva tuloero.

Jovain veti henkeä kolme päivää ja jo taas homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Väsymätöntä saman toistoa eikä ole perusasiat näemmä vieläkään tullut luettua lukuisista kehoituksista huolimatta.

Jovain: Hoidon tapoja voidaan yhdistää

Miten? Jos tarkoitat sekastrategiaa eli luontaisen uudistamisen ja viljelyn yhdistelmää, sitä käytetään kyllä. Oleellista on, että kun metsä on luontaisen kehityksensä tiellä muuttunut lähes puhtaaksi kuusikoksi, metsän uudistuminen heikkenee ja tarvitaan selkeä uudistamisvaihe.

Jos jiikoo-metsän saa jotenkin pysymään sekametsänä, jossa on kuusia ja muita puulajeja, silloin jatkuvuutta on pitempään mutta miten tuo temppu tehdään? Pienaukoilla tietenkin, mutta ne eivät ole ongelmattomia. Muun muassa kuusia kuivattavaa ja kaarnakuoriaisille altistavaa metsänreunaa syntyy paljon.