Jatkuva kasvatus käytännössä.

Tuohon Puukin mainitsemaan kohtaan tarvitaan kivennäismailta lisää mittaustietoa. Miten hyvin alikasvos kasvaa ja milloin sen edelleen kasvattaminen on kannattavaa? Koettaisiko Tahvonen tekoälymalleineen vastata juuri tähän? Ojitusalueella päätöksenteko on selkeämpi: jos avohakkuusta seuraa kunnostusojitustarve, lienee jiikoo useimmiten kannattavampaa.

Täytyy erottaa puuston näivettyminen ja metsän näivettyminen. Metsä on muutakin kuin puut. Metsien omistajakunta muuttuu koko ajan. Tulevaisuudessa metsänomistajissa on yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka arvostavat metsässä muutakin kuin mahdollisimman suurta puustopääomaa. Pitää nähdä metsä puilta.

Aivan.  Sitten pitää kysyä myös, että haluavatko he sekametsää vai kasvussa taantuvaa kuusikkoa.  Entä hiilinielut?  Entä maaseudun tyyöllisyys ja hyvinvointi?

Metsä on todellakin muuta kuin puuta.  Nykypäätöksenteko on keskittynyt siihen, että tehdäänkö aukko vai ei.  Hakkutapa ei ole itseisarvo.  Se on vain väline saavuttaa joku tavoite.  Metsänomistajan pitää siis asettaa ensiksi tavoite ja selvittää sitten miten siihen päästään.  Aivan kuten rakentamisessa.  Meillä on tavoitteena tehdä talo ja sitten hankitaan resurssit, joilla se tehdään.  Jos haluan kasvattaa metsää, jossa on monenlaista puustoa ja joka kasvaa jatkossakin hyvin sekä tuottaa yleistäkin hyvinvointia, niin tiedän tasan tarkkaan mitkä ovat parhaat keinot tuon tavoitteen saavuttamiseen.  Toisilla voi olla toisia tavoitteita.  Oleellista on, että päätöksentekijä tietää tekonsa seuraukset.

Talonkin rakentamisessa voi olla erilaisia tavoitteita. Kaikki eivät halua kolmeen eri tasoon rakennettua, poreammeilla ja usean auton Tallilla varustettua lähinnä edustustilaa muistuttavaa taloa. Joillekkin riittää onnelliiseen asumiseen vähempikin. Niin myös metsän kanssa. Tämänkin palstan vuodatusten perusteella maaseudun pelastajaksi metsästä ei ole. Metsänomistajilta suuryhtiöt riistävät puut alle tuotantokustannusten, koneyrittäjät tekevät tappiota, metsänhoitotöitä ei kannata teettää kuin ulkomaisella halpatyövoimalla, metsäyhtiöiden on pakko siirtää tappiolliset tehtaansa muualle ( UPM julkaisi juuri surkean tuloksensa) ym.

Ehkä osuvampi vertaus olisi kuitenkin talojen rakentamisen sijasta niiden ylläpito ja hoito. Sitähän voidaan tehdä tai olla tekemättä talojen koosta ja varustelusta riippumatta. Minkä tahansa talon saa huonoon, -jopa asumiskelvottomaan kuntoon melko lyhyessäkin ajassa, jos tinkii huoltotöistä ja menee siitä mistä aita on matalin. Toisinpäin taas vaatimattomankin talon voi säilymää hyvänä jälkipolville, jos sitä hoitaa ja huoltaa säännöllisesti.

Ikäviä asioita kiistatta tuolloin tapahtui, kuten Nostokoukku edellä kirjoitti, mutta sen ei pitäisi enää vaikuttaa nykyajan metsänhoitoon. Metsälain uudistus toi omistajille vapauden hoitaa ja käsitellä metsiään haluamallaan tavalla, mutta samaan aikaan tilalle ovat tulleet uudet rajoitteet metsänomistajien syyllistämisen, erilaisten suojelu- ja ilmastovaatimusten, sekä sertifikaattien muodossa.