Jatkuva kasvatus käytännössä.

Jk:n markkinointi tuo elävästi mieleen ne ajat, kun Suomessa ei vielä ollut kuluttajansuojalakia, eli ennen vuotta 1978. Silloinhan sai vielä mainoksissa väittää mitä vain, ja niinhän myös tehtiin. Tästä syystä mainosala ei ollut kovinkaan arvostettua. Kerrottiin tarinaa miehestä, joka oli sanonut vanhalle äidilleen olevansa pianistina bordellissa, kun ei raaskinut sanoa olevansa töissä mainostoimistossa. En tunne niitä juridisia perusteita, millä jk:n markkinointi on saatu pidettyä kuluttajansuojan ulkopuolella, vaikka sitä myydään yksityishenkilöille. Jk:n markkinoinnissa pahimpia epäkohtia ovat sen tuottoa ja kannattavuutta kuvaava soveltava matematiikka, ja paikkansa pitämättömät lupaukset. Siten asiakasmetsänomistaja joutuu aina yksin vastaamaan kustannuksista, jos markkinalupaukset jostain syystä pettävät.

Sitä se nyt vielä puuttuisi, jos alettaisiin jk metsänhoidolle maksamaan tukea, kun on pärjännyt tähänkin asti ilman. Maksetaan kyllä, mutta tappiolliselle tai heikosti tuottavalle jaksottaiselle metsänhoidolle maksetaan taimikonhoidon ja nuorenmetsän tukea.

Monikerroksellisen mo:lle  voisi maksaa palkkiota ainakin 1648 €/ha  kun ei järjettömiin hommiin ole hukattu resursseja ja arvokasta tarkastajien aikaa,   joutavat senkin aikaa opiskelemaan vaikka boolen algebraa. Välttämällä  ylenmääräinen metsän ( ”hotellisviitin”) nuohoaminen säästää linnulta pesäpiilotkin.  Nopeassa rytmissä jk:n  jatkuvamyynti tuottaa varmaa tuloa jo monta kertaa 30 vuodessa jo silloin kun avohoidon taimikot aiheuttaa valtaisan työn, valvonnan ja rahoitusjärjestelmän ylläpidon valtiolle ja mo:lle  tappion.

Ylen raskaalta vaikuttaa puuntuottajan maallinen taivallus. Onneksi saa Kemerat ja sahan pensoista S-poonukset.

Toisaalta kaksilla rattailla ajaessa voi aina päivän fiiliksen mukaan olla joko ”isoon taloon” yrittäjä tai pikkuruinen yksityismetsäläinen.

Tällä kirjoittelevat mitä ilmeisimmin ainakin pääosin ovat metsiä omistavia ja niistä keskivertoa enemmän kiinnostuneita ja vähän aiheesta tietoa ja kokemustakin omaavia. Siitäkin huolimatta näkemykset näyttävät olevan Gla todella kaukana toisistaan. Kun sitten kysytään suurelta yleisöltä, niin vastaukset ja niiden perustelut voivat olla ihan mitä hyvänsä. Sen vuoksi on tuuleen huutamista syvällisesti pohtia annettuja vastauksia.

Demokratia on kuitenkin siitäkin huolimatta sellaista, että enemmistö päättää ja vähemmistö joutuu siihen tyytymään – asiassa kuin asiassa. Ja vaikea on nähdä, että turkulaiset äänestettäessä pitäisivät peitteistä metsätaloutta vääränä ratkaisuna tuolle ajanjaksolle. Kaupungilla on pari aaria metsää henkeä kohti – eli ei mitään taloudellista merkitystä. Mistään pyttytuomiostahan ei ole kyse. Jatkuvasta pääsee jaksolliseen koska hyvänsä, kun laittaa puut nurin ja uudistaa. Toisin päin se on hieman ongelmallisempaa, mutta ei mahdotonta – kun ei avohakkaa.

Väärin joka tapauksessa sammutettu – vai kuinka Gla?