Jatkuva kasvatus käytännössä.

Paradoksaalisesti tie jatkuvapeitteiseen malliin voi monesti käydä helpoiten avohakkuun kautta.

RR: ”Kaupungilla on pari aaria metsää henkeä kohti – eli ei mitään taloudellista merkitystä.”

”Metsähallituksen metsätalouskäytössä olevat alueet ovat monikäyttömetsiä. Niistä valtaosa on Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Valtion monikäyttömetsät kasvavat vuosittain 13,3 miljoonaa kuutiometriä (Valtakunnan metsien inventointi, Luke) ja puuta korjataan noin kuusi miljoonaa kuutiometriä.”

http://www.metsa.fi/maat-ja-vedet/monikayttometsat/

Valtion metsät kasvaa reilut 2 m3/hlö. Puuta korjataan 1 m3/hlö. Ei mitään merkitystä suomalaisille?

Mutta kerrotko jo, mistä puhut? En minä ole Turun ratkaisua vastustanut. Totesinhan, että metsille asetetut tavoitteet toteutuu. Kritisoin aivan eri asiaa.

Ei kannata liikaa takertua määrittelyihin jatkuva tai jatkettu. Yksittäisen omistajan näkövinkkelistä jiikoo voi olla toimiva muutaman vuoden tai hänen aikuisikänsä ajan. Silloin vaikuttaa että ”se pyörii sittenkin” (Galilei).

Avohakkuukyssärissä on tosiaan paljon sudenkuoppia. Se ei ainakaan saisi sisältää tuntemattomia termejä ilman että haastattelija selittää niitä. En tiedä kuinka hyvin Turun päättäjillekään on asiaa pohjustettu mutta ei välttämättä kovin hyvin. Jos päätös oli huono, sen voi peruuttaa.

Ainakin täällä Espoossa metsä on niin nuorta että aukoton malli toimii vielä kauan. Lukijoiden kuvista näkyy että kuusettuminen on käynnissä, mutta ei vielä haittaa metsien virkistysarvoa. Siitä pitäisikin puhua enemmän. Ei yksilajinen kuusikko tai kuusiporan tappama metsä ole mielestäni kovin kaunis, ainakaan isona alueena.

AJ: ”Ei kannata liikaa takertua määrittelyihin jatkuva tai jatkettu. Yksittäisen omistajan näkövinkkelistä jiikoo voi olla toimiva muutaman vuoden tai hänen aikuisikänsä ajan. Silloin vaikuttaa että ”se pyörii sittenkin” (Galilei).”

Olen pahoillani, mutta nipotan tästä asiasta.

Meille markkinoidaan jatkuvaa kasvatusta sillä, että metsää voi hoitaa ilman aukkoja. Tämä siksi, että luontoa kuormitettaisiin mahdollisimman vähän. Hyvä tavoite.

Luonto ei tiedä, kuka metsän omistaa, joten ihmiskeskeinen näkökulma ei voi määrittelyä ohjata. Minä voin esim. luopua loppuelämäkseni avohakkuista, mutta seuraava omistaja hakkaa silloin suurimman osan hehtaareistani välittömästi.

Tämä ei liene jk:n tarkoitus ja siksi en voi hyväksyä ajatusta, että jatkuvasti peitteisenä kasvatettavan metsän optiona on avohakkuu. Toki pilalle mennyt palsta voidaan avohakkuulla uudistaa, mutta silloin menetelmä ei ole toiminut. Ja silloin kun tällainen tapahtumaketju on todennäköinen, en pidä metsänhoitoa jk:na.

Ratkaisu tähän on käsitellä metsää esim. kahden harvennuksen ajan poimintahakkuin, jonka jälkeen tehdään jaksollisen menetelmän hakkuita. Joko harvennus tai päätehakkuu.

Ylipäätään termistä jatkuva kasvatus pitäisi päästä eroon, koska se on täysin vailla pohjaa oleva ajatus. Jatkettu kasvatus kuvaa tilannetta nykymaailmassa hienosti, mutta parasta olisi tarkastella vain hakkuutapoja. Poimintahakkuulla todennäköisesti kiertoaika pitenee ja se on asia, mikä tuon piirteisiin voidaan markkinoinnissa rehellisesti kertoa. Jatkuvasti peitteisenä säilyminen on talousmetsästä puhuttaessa aprillipilaan rinnastettava juttu.

Jk markkinointia olen ollut huomaavinani moninaisissa esityksissä ja teksteissä joita on julkaisseet jotkin alan firmat.   Niiden asiasisältöä olen kritisoinut ja ihan aiheesta. Pukkalakin itse sanoi eräässä esityksessään vuosia sitten, että ottakaa itse selvää. (kun kanttavuusvertailut ovat niin moniulotteisia).   Otin selvää ja huomasin, että optimointilaskelmat olikin tehty etupainotteisesti jk:n puolelle, ymmärrettävistä syistä toki.

Muutaman jk- leimikon olen tehnyt kokeeksi.  Niiden perusteella voi jotain kertoa mm. toteutuneista kantohinnoista ja sivukustannuksista joita ei kuulemma jk:ssa synny ollenkaan.  Kannattavuusvertailulaskelmia tein samoin (Pukkalan kehotuksesta ottaa selvää asiasta) ja niiden perusteellakaan ei ole niin yksioikoista kuin on mainoksissa esitetty miten hyvin jk kannattaa.

Käsittelyvaihtoehdon valintatilanteessa kannattavuuden lisäksi pitää tietysti ottaa huomioon muitakin tekijöitä, mm. monimuotoisuus (esim. puulajien monimuotoisuus), luonnontuhojen kestävyys, ”puistometsävaikutus” ym.  mitä itsekukin pitää tärkeänä.  Ja ensinnä se mikä on yleensä mahdollista ko kohteessa toteuttaa ilman ”täystuhoa” taloudellisessa tai jossain muussa mielessä (juurikääpäalueet esim).