Jatkuva kasvatus käytännössä.

Onhan se uudistamiskustannusten välttely ollut aivan uskomatonta soveltavaa matematiikkaa, jossa ei ole lainkaan huomioitu maapohjan makaamista vuosia, jopa vuosikymmeniä tuottamattomana, pientä runkolukua ja huonompaa puunhintaa, sekä unohdettu kokonaan luonnontuhot ja hoitokulutkin! Jotkut vain ovat herkempiä tällaiselle joukkopsykoosille, ja tätä jk-markkinamiehet ovat käyttäneet estottomasti hyväkseen. Ovat tosin viime aikoina jo joutuneet pyörtämään puheitaan, kun karu totuus on alkanut kantapään kautta tunkea väkisin sisään.

Voidaan sanoa että luonto täydentää ja luontaisten vaihtoehtojen huomioon ottaminen. Mahon vaihtoehdon taktiikka on huono. Pitäisi ilman muuta sulkea, jos ei ole osoitettavissa taimettumisen ja metsän uudistumisen edellytyksiä. Jos jk- markkinamiehillä tarkoitetaan keinottelijoita, metsälain vaihtoehdon hyväksikäyttäjiä (porsaanreikä). Metsiä hakataan pilalle, huolestuttavinta on nuorien metsien hakkaaminen pilalle ”lakirajoille”. Tutkimusta ei pitäisi sotkea tähän.

Tilanne on muuttunut monelta osin menneistä metsänkasvatuksessakin, kun mm. sekametsien suosiminen on tullut entistä tarpeellisemmaksi metsien terveyden säilyttämisen takia ja muutenkin monimuotoisuuden lisäämiseksi.    Kannattavuuden osalta ei riitä , että paperilla jokin on kannattavaa pitkällä aikavälillä , kun korjuuolosuhteet ja luonnonolosuhteet määrää pitkälti miten kannattaisi tod. näköisimmin toimia missäkin jotta vältytään liian suurilta vaurioilta metsissä.  Lisäksi puutavaralajien hintasuhteet on muuttuneet ja muuttuvat melkein jatkuvasti.  Koivukuitukin on saanut arvonpalautusta jonkin verran  muutaman vuoden takaisista joten puulajien väliset hintasuhteetkin muuttuu.  Koivutukki on hyvin aliarvostettu kantohinnaltaan , ei muuten.  Asia selviää tarkemmin  jos kysyy vaikka koivuvanerin hintaa kaupoista.

Hieskoivukin (siemensyntyinen) käy muuten täydentämään myös kangasmailla kasvatettaviksi hyväksyttyjen määrää kunhan sitä ei ole yli 20 % .

MG:lle(kin)  voisi sanoa semmoset terveiset (jos ne nyt tätä kautta mennee perille) että laittakaa kantohinnat paremmin vastamaan leimikosta korjatun puun arvoa ja muiden leimikkotekijöiden vaikutus entistä paremmin kohdilleen kantohinnan muodostamisessa.

Suomalainen perinteisesti makuuttaa tileillään rahaa jos sitä sattuu yhtään jäämään sukanvarteen. Sijoittaminen on täysin vierasta puhumattakaan että sijoittaa johonkin mikä tuottaa vasta 10-20 vuoden kuluttua. Korkoa korolle, inflaatio ei puhettakaan. Silti ollaan valmiita ajelemaan naapuripitäjiin hakemaan tarjouskahvia ja jonottamaan tuntikaupalla vesisateessa jotta saa muoviämpärin. Mutta että sijoittaminen, ehei.

Jatkuva kasvatus menee minun maailmassani muoviämpärien jonottamisen kanssa samaan lokeroon. Yhtä fiksua.

R.Rantaa koskevat kaikki ne samat puunkasvatuksen hankaluudet ja riskit kuin muillakin. Onko ne mahdollisesti tulleet yllätyksenä? Miksi R.Ranta aloit metsänomistajaksi, ja miksi olet kasvattanut metsäpinta-alaasi? Miksi et valinnut muita vähäriskisempiä sijoitusvaihtoehtoja? Kyllä minun metsäelinkeinoni on perustunut juuri matematiikkaan ja luonnonlakien ymmärtämiseen. Niillä olen mielestäni pärjännyt aika hyvin. Metsänomistamisesta ja -hoidosta ei kannata tehdä monimutkaisempaa kuin se on. Se sopii hyvin minun kaltaisille yksinkertaisille ihmisille.