Jatkuva kasvatus käytännössä.

Epäonnistumisiakin  sattuu väkisin, kun ollaan pitkälti luonnonolosuhteiden armoilla.  Siksi riskiä kannattaakin koettaa pienentää kasvupaikalle sopivalla metsänkasvatustavalla esimerkiksi.   Jos jätetään taimikko kokonaan oman onnensa nojaan ,niin luultavasti pieleen menee .   Samoin on epäonnistuminen hyvin tod. näk. huonolle kohteelle tehdyllä jk:n harsinnalla.   ”  Ilman kuluja ”-tyylillä mh.  toimii kyllä teoriassa hyvin mutta harvoin kuitenkaan käytännössä.

Inflaatio nakertaa suunnilleen kaikkia sijoituksia.  Osakesijoitusten arvot on laskeneet nyt  pääosin muutenkin.    Pitkän kvartaalin hommana metsänkasvatus ja puun myynti ei ole tehnyt  siinä poikkeusta vaikka kantohinnat onkin nyt nousseet jonkin verran.

NNA sopii parhaiten paljaanmaan arvon määrittämiseen. Eli siis silloin , kun on oikeasti paljas maa eikä siellä ole  myyntipuuta josta saada tuloja.   Kun niin ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole, laskelmaan tulee lisämuuttujia.   Ei siitä pääse ”jk-rohveetta” eroon kertomalla miten myyntitulo kuuluu laskea edellisen puusukupolven tuloihin.  Se voi sopia teoriaan ja sopiikin mutta ei sovi käytännön kannattavuuslaskelmiin yleensä ollenkaan.  Varsinkaan ei sovi useimmille yksityisille mo:lle  , kun hakkuutulot ja niiden jatkokäyttökohde on usein tärkein kannattavuuteen vaikuttava tekijä.

Timppa: ” Sehän perustuu, siihen, että prosessi pyörii ilmaisella auringon energialla ilmaisista raaka-aineista, vedestä ja hiilidioksidista.” 

Aivan oikein, kunhan et investoi siihen sellaista, jota et saa koskaan korkoineen takaisin. Vielä kun tällä iällä ei joka tapauksessa saa muuta kuin lisää kuluja. Jos et saa, niin on annettava luonnon hoitaa tavalla tai toisella.

En tee sellaisella maalla yhtään mitään, johon on investoitava enemmän, mitä saan korkoineen takaisin. Eli investointi johtaa maan metsätaloudellisen arvon romahtamiseen negatiiviseksi. Menneisyyteen tuijottamisesta ei ole mitään hyötyä, vain  tulevaisuus kiinnostaa.

Reima: ”En tee sellaisella maalla yhtään mitään, johon on investoitava enemmän, mitä saan korkoineen takaisin.”

Tuo on selkeä periaate. Nyt on kyse siitä, saako jk-metsästä hakattavaa 15 vuoden välein 5000 eurolla ilman kuluja vai onko laskelmassa jokin perustavaa laatua oleva virhe. Ja kasvaako jaksollinen metsä niin heikosti kuin jutussa väitettiin. Jos lähtöarvot ei pidä paikkaansa, mitä muuta keskusteltavaa enää tuossa on.

Jaksat aina muistuttaa siitä, miten vaikeaa on saada uudistamiskuluja takaisin. Yhtään et ole kiinnostunut siitä, onko vaihtoehtoinen menetelmä halvempi suhteessa tuottoihin. Jos menetelmä A on liian kallis ja siten tuottavuudeltaan liian huono, menetelmä B voi olla vielä huonompi, vaikka konsulttifirman osakas väittäisikin sen olevan parempi.

”Menneisyyteen tuijottamisesta ei ole mitään hyötyä, vain  tulevaisuus kiinnostaa.”

Lakkaa sitten tuijottamasta.

Ymmärrän täysin vastareaktion, kun tähän ainoana vaihtoehtona kymmeniä vuosia pakotettiin.

Arvometsä ei sentään pakota ketään yhtään mihinkään, kuten aiemmin lain voimalla tehtiin.

”Arvometsä on aivan oiken oivaltanut markkinaraon, täysin riippumatta siitä, kuinka sen markkinointiin pitäisi suhtautua. ”

Me puhutaan metsätaloudesta, sinä puhut konsulttibisneksestä. Välillä annat ymmärtää puhuvasi metsätaloudesta. Kuten joskus olet toivonut, olisi hyvä tietää millä taustalla täällä kukin mielipiteitä esittää. Oletko siis metsätaloudenharjoittaja, vastuuton konsultti vai joku muu, kenties saksalaisen metsäteollisuuden edustaja?

Oma arvonsa kannattaa antaa myös sille kuinka helposti sijoitus on muutettavissa rahaksi. Metsässä tuottoisin toimi on tähän saakka ollut lannoitus. Nyt kun lannoitus on hintojen takia jäämässä ainakin hetkellisesti niin moni metsikkö jää tavallaan vajaatuottoiseksi eikä yllä suurimpaan puuntuotospotentiaaliinsa. Menetys on sitä suurempi mitä parempi lämpösumma kohteella on.

Ei ennenkään pakotettu avohakkuisiin  eikä edes hakkaamaan metsää ollenkaan. Aina voi tehdä harvennushakkuita tai kuten isäni teki, siemenpuuhakkuota.