Jatkuva kasvatus käytännössä.

Avohakkuun jälkeiseen hiilen sidontaan kuuluu tietysti myös muut kasvit kuin puut. Osa näistä on kuitenkin lyhytaikaisessa kierrossa (ruohot ja heinät). Pensaat ja varvut ovat pitkäikäisempiä. Tuo on hyvä huomio että maaperää ei muokata kauttaaltaan niin kuin peltoviljelyssä eikä aurausta enää paljoa tehdä.

Kuitenkin 10 % vähennys avohakkuun jälkeen maahiilessä kuulostaa uskottavalta suuruusluokkana. Verrattuna hakkaamattomaan voisi olla suurempikin, ja jk sekä harvennukset ovat siinä avohakkuun ja hakkaamattoman välissä. Sehän on muokkauksen yksi tarkoitus, että laitetaan ravinnekiertoon vauhtia! Hajoaminen on peitteisessä metsässä hitaampaa. Jossain keskieurooppalaisessa pitkäaikaistutkimuksessa tulos oli juurikin luokkaa 10 % vähennys maahiilessä 30 vuodessa avohakkuussa verrattuna jatkuvapeitteiseen (Pötzelsberger ym.).

Puuston kasvunopeuden oletusarvo on olennainen lopputuloksen kannalta ja jk:n kannattajat usein yliarvioivat sen.

”Metsää älköön hävitettäkö”

Metsän hävittänen = Metsän käsittely siten, että sen luontainen uudistuminen on vaarassa!

Tuosta huolimatta viljely on jopa suositeltavaa, koska ollaan jo päästy valkkaamaan parhaiden puuyksilöiden perimä, josta on suodatettu hutilyönnit pois siemenviljelmillä ja päästy erinomaiseen risteytykseen huippulaatu tuloksena.

Jatkuvalla harsinnalla saadaan päinvastainen tulos kaikilla mausteilla.

Sotkematta tähän pilkkuja ja itikanosia niin onko se  jalostustavara sen parempi kun on jo hyvin menestyvä paikallinen eikä tulokaslaji.  Se on  ainakin luontainen ja voihan niitä jalostettuja siemeniä ladata housunpunttiin ja levitellä pitkin metsää..   Puunkeräily metsästä ei välttämättä heikennä  perimää tai laatua, sielläkin on valinta ”jalostus” mahdollista esim jättämällä  kunnollisia siemenpuita ja  kasvua aloittavia voi  harvennetaan tolkullisesti.  Esivanhempani hallitsivat jo tämän, metsää ei hävitetty.    Muistan sen ja ne metsät!  Muutoksen tuule pyyhki 60 luvulla, silloin lähti kaikki. Oli pitkiä propsipinoja ja kuorikasoja tienvarret täynnä. Köyhyys ei silti hyljännyt perhettämme eikä naapureita.  Kädenväännössä ja leuanvedossa olin parhaita.

Taimitarhalla älyrobotit valkkaa ne heikommat pois, jotta ei se juuri sen tyhmempää oo siellä metsässäkään.   Ihmeitä ei kannata oottaa niistä jalostuksistakaan se on mahdollisuus, nopeus ja ennakointi systeemeissä on ratkaisevampi.

PS  Tuottokyky voi olla ja onkin euroina parempi   eri-ikäismetsässä  josta myydään lähes jatkuvasti ja vielä silloinkin  kun kantoja nostelevat  neulasten peittämässä 70 v kasvaneessa  vanhassa kuusikossa.

Monenko vuosikymmenen odotus tarvitaan, että esim. ku-istutustaimikosta tulee metsä joka ei näytä enää aukolta, kun 11 vuodessa taimikon keskipituus  on  4- 5 m ?   Jossain tutkimuksessa on saatu esim. (tosin se oli turvemaalla korvessa) tasaikäisen kuusikon ensiharvennusiäksi 60 v.     Onko kyseessä jokin väärinkäsitys vai mistä johtuu, että luonnossa tapahtuu usein  ihan eri tavalla kuin teoriassa oletetaan ?

Kyllä me Perko ymmärrämme mutta usko ei riitä.