Jatkuva kasvatus käytännössä.

Minne menet metsätalous?

Inflaatio on 10%. Kustannukset nousevat kiihtyvällä vauhdilla tuottoja nopeammin. Ennallistamisen jne. jne. uhkakuvat painavat päälle.

Investointeja pitäisi tehdä kymmenien vuosien päähän tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mitä karummat olosuhteet, niin sen suurempi kysymysmerkki on metsänhoidon investointien kannattavuus.

Valitettavasti joudun suhtautumaan kriittisestri siihen täysin  kritiikittömään metsänhoidon kannattavuuden vuosikymmeniä jatkuneeseen julistukseen. Silloin, kun lasketaan todelliset kustannukset.

Jos taas omistat jonkun keskimääräisen 30 ha ja hoidat sitä omatoimisesti kuntoillen ja siitä nauttien, niin mikä sen hienompaa ja kannatettavampaa.

30-vuoden kokemuksellani on edelleen enemmän tai vähemmän arvailujen varassa metsänhoidon kannttavuus, varsinkin tässä tilanteessa. Siitä olen vakuuttunut, kuinka kanntaavuus on ymmärrettävä ja laskettava. Vaihtoehtoja ei ole ja niiden keksiminen kertoo ainoastaan tarkoitushakuisuudesta.

Metsän omistaminen sitävastoin on ollut tuona 30-vuoden aikana aivan varteenotettavan kannttavaa, eikä sekään ole mikään tae tuntemattomasta tulevaisuudesta. Kaikella on yleensä kulminaatiopisteensä. Varteenotettavan tuoton ovat taanneet puuston kasvun lisäksi metsien hinnan kohoaminen.

Investoinnit maksavat vuosi vuodelta enemmän ja niistä saattava tuotto ei vastaavasti nouse.

Laskin tuossa yksi päivä, mitä minun kannattaisi tehdä yhdelle Pohjois-Pohjanmaalla omistamalleni 18 ha metsätilalle. Olen ostanut tilan joitakin vuosia sitten 28000 eurolla, joka oli siihen aikaan sellainen hyvä, hiukan yläkanttinen hinta. Ojitus oli uusittu joitakin vuosia ennen kauppaa.

Turvekerroksen paksuus vaihtelee 5 sentistä ehkä 50 senttiin tilan alueella. Metsä kasvaa oikein hyvin, metsätieteellisesti tilalla on siis ojitettua kangasta ja turvekangasta.

Mäntytukkia 300m3, mäntykuitua 1300m3, parrua paljon. Keskiläpimitta siinä 17 cm ja pituus 15 m, pääasiallinen kehitysluokka 03, tilan alueella on vaihtelua, mutta keskiarvo on tämä. Runkoluku 900 eli ensiharvennus tehty.

Jos nyt päätehakkaisin tilan, olettaisin, että saisin puista melko varmasti yli 45000 euroa. Tila uudistuisi erittäin varmasti luontaisesti hieskoivulle aivan ilmaiseksi.

Loppuun vielä ratkaisu arvoitukseen: jos en olisi tuhkalannoittanut tilaa muutama vuosi sitten, olisin jo tilannut moton. Kyse ei ole siitä, että lasken kannattavuutta siitä saadulle 3000 euron laskulle, vaan siitä, että minulla on aavistus siitä, että tuhkalannoitus estäisi aika tehokkaasti ennallistamista, sitä kun on hankala poistaa maasta. Mietin silti aina silloin tällöin, pitäisikö kuitenkin varmistaa oma selusta aavistushakkuulla.

Niin, no jos minä nyt rosautan aukon ja uudistan luontaisesti hieskoivulle, niin silloin siinä ei ole pennin jeniä kiinni 😀 joten kaikki on vain tuottoa. Poislukien vaatimaton tiemaksu.

Huomauttaisin, että R. Rantahan on käsittääkseni tehnyt tilinsä nimenomaan sillä, että hän on ostanut metsää kohtuuhinnalla ja realisoinut puustopääoman jokseenkin heti jättäen jäljelle vain siemenpuut. Näin sitoutunut pääoma on ollut pieni ja on ollut helppo hankkia lisää hehtaareja. Kun sitten nämä hehtaarit ovat hyvin huokealla taimettuneet, sijoitetulle pääomalle on saanut hyvän tuoton.

Jos sen sijaan maalataan piru seinälle, niin jos tästä 18 hehtaarista ensin suojellaan kokonaan 5-6 hehtaaria ja loppu pakkomäärätään turvemaana (jota se ei metsätieteellisesti kaikin osin edes ole, mutta metsävaratiedoissa kyllä) jatkuvaan kasvatukseen, niin tukkiprosentin noususta huolimatta tuotto saattaa jäädä heikommaksi kuin aavistushakkuuvaihtoehdossa. Piru on osittain ylimitoitettu, mutta on täysin mahdollista, että Marinin II-hallitus saattaisi tuollaisenkin ratkaisun tehdä.

”,,Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa..” -tämän kerran, -kaikista noista ja metsätalouden tuotoista.Panoksissa ei ole sorruttu näpertelyihin ja haukotteluihin.Aikakin on rahaa ja turhaa työtä, joten kerralla on onnistuttava.