Jatkuva kasvatus käytännössä.

Näin on, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, ettei alueelle todellakaan syntynyt muuta kuin sekalehtipuusto, joka sekin myöhemmin lahosi. Kuusia ei ole tullut lainkaan, vaikka alueen ympärillä on kuusikoita.

Tomperi tässä koordinaatit.  62 astetta 6,24435 ja 25 astetta 52,01502.  Entisen tien vierestä alkaa.

En kyllä suosittele metsänkasvatusta käyttämällä leppää suojuspuuna.  Saattaa olla hikinen urakka.  N 50 vuotta sitten hakattiin lepikko nurin  ja istutettiin koivut tilalle.  Hyvin kasvoivat koivut, mutta vielä paremmin lepät.  Monta kesälomaa raivasin sitä kuviota.  Kun aikansa perkasin, niin kyllä minä sen lepikon voitin 10-0.  Siinä häipyi kyllä muutama talvella hankittu kilo, joten kunnostaan huolehtivalle tehokasta puurtamista.

Toinen tapaus oli entiselle metsäniitylle noussut lepikko.  Perkasin sen, mutta jätin osan puista suojuspuiksi ja istutin paikalle kuusia.  Ei onnistunut.  Kuuset eivät suostuneet kasvamaan.

Johonkin ovat pyytkin kadonneet vaikka tuon suojelualueen vierestä niitä ennen näki.

Metsänhoito on kyllä samanlaista kuin kaikki muukin toiminta.  Kun tosissaan ja sääntöjen mukaan yrittää, niin saattaa onnistua.  Jos yrittää temppulinjalla, niin aina menee pieleen.

Tuolla uutisissa oli Arvometsän ”mainos” Leivomäkeläisestä männikön harvennuksesta.  Tässä meikäläisen kommentti:

Olemme harvennelleet yli 100 ha kuivahkojen tai kuivien kankaiden männiköitä parinkymmenen vuoden aikana. Osan niistä kahteen tai kolmeen kertaan. Tärkein syy on ollut se, että tilan metsät oli aikanaan ”jatkuvalla kasvatuksella” hakattu pilalle, minkä seurauksena oli jouduttu olemaan hakkaamatta 30 vuotta. Kun metsiä alettiin uudistaa 1963, niin oli välttämätöntä saada osalle metsistä pitempi kiertoaika, jottei pienen ajan sisään jouduttaisiin uudistamaan kaikkia metsiä. Tässä otettiin avuksi varttuneiden männiköiden harvennus. Kokemusta siis taitaa olla pitemmältä ajalta kuin kuin Arvometsällä.

Mänty on valopuu ja varjoon jääneet puut alkavat menettää latvustaan ja kuolla. Siksi ne on hakattava. Parhaiten mänty kasvaa, jos puut ovat suurin piirtein tasakokoisia. Siksi myös suurimmat puut on hakattava, jolloin pystyyn jätetään lisävaltapuut. Viimeisessä harvennuksessa hakkuuohje on ollut jättää 300-350 hyvälatvaista tasakokoista runkoa runkoa hehtaarille. Hyvin ovat motokuskit tässä onnistuneetkin.

Muutama kommentti Arvometsän tyylistä. Tukkiprosentti 77 kertoo, että harvennuskohteessa lähes kaikki tukkipuut on hakattu ja jäljelle jätetty heikosti jatkossa menestyvät huonolatvaiset puut. Niitä sitten sopiikin kasvatella ”kymmeniä vuosia”. Kestää järeytyminen tosi kauan.

Meillä 3 viime vuoden harvennuksissa, joita tehtiin yhteensä 44 ha, tukkiprosentit vaihtelivat 54:stä 66:een. Prosentteja nosti hieman pylväiden otto, sillä niiden minimimitta oli 13 cm. Hakkaajana oli saha, joten tukit otettiin varmasti tarkkaan.

Siis siellä Leivonmäellä hakattiin lähes päätehakkuumetsää harvennushakkuun hinnalla ja kaiketi maksettiin suunnittelustakin.
Jäljelle jäi heikoimmat ja huonoiten kasvavat puut. Meniköhän asia parhaalla tavalla?

Meillä ei n 300-350 runkoa/ha metsään synny käytännössä lainkaan taimikkoa. Eikä tietysti kannattaisi kasvattaakaan jotain kuusikkoa.

Kuinka kauan sitten tuollaista männikköä kannattaa kasvattaa riippuu monista tekijöistä. Se kannattaa tiedostaa, että ikääntyessään metsän kasvu vähenee ja tuhoriskit kasvavat. Tiedostavan metsänomistajan, joka on huolissaan hiilinieluista, kannattaa siis uudistaa metsänsä ajoissa.

Tehtiin yläharvennus ku-ko- sekametsään (pääosin kuusikkoa) jossa oli viimeksi käyty harventamassa 14 v. sitten.   Silloin jätettiin raivaamatta osa alikasvoksesta vaikka yhtiön ostolta siitä tulikin vähän  moitetta.    Nyt kertymä oli vähän yli 100 mottia/ha josta tukkia n. 65 %.  Jäävä puusto on kelvollinen jatkokasvatukseen.  Se on jatkettua kasvatusta rehevällä kasvupaikalla ; ei sitä kuivahkolla kankaalla eikä sitä karummalla kasvupaikalla kannata harrastaakaan.

Niin puhuttiin, mutta kommenttini koski asiaa, että mielestäni jäljelle jäi vain huonoimmat latvuksensa menettäneet puut noin suurella tukkiprosentilla.

Siis tukkiprosentti harvennuksessa on huono mittari.  Ainoa oikea on puuston tasalaatuisuus ja kunnon latvukset.