› Keskustelut › Metsänhoito › Jatkuva kasvatus käytännössä.

Esillä 10 vastausta, 7,491 - 7,500 (kaikkiaan 15,381)
1 2 3 … 749 750 751 … 1 537 1 538 1 539

  • Jatkuva kasvatus käytännössä.

    Lähetetty: 15.2.2021, 16:53

    Merkitty: 

    Sain seurata vierestä erästä jatkuvan kasvatuksen ” koealaa”

    Eräs sijoittajayhtiö reilu 10 v sitten arveli säästävänsä uudistuskuluissa ja hakkuutti aika suuren kuvion tähän malliin.

    En ollut ainoa, joka tätä kävi ihmettelemässä, huonolaatuisia kuusen kärähköitä ja koivuja ehken 600 runkoa / ha.lla.

    Oli ihan mielenkiintoista seurata metsän kehitystä, tai oikeammin kehittämättömyyttä.

    En tiedä sanoa, kuka tämän pöljyyden lopulta huomasi ja tänä talvena oli tämä metsä käyty pistämässä aukoksi.

    Siinä meni toistakymmentä vuotta lähes hukkaan, tuskin kasvua oli tuolla kuviolla kiintoakaan ha.lla.

    Lieneekö ryhmäläisillä omakohtaista kokemusta tai näkemystä tästä kasvatus mallista ?

    Tekijä
    Berza
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Gla Gla 18.4.2023, 13:27

    Otteita jutusta:

    Läheskään aina talousmetsää ei pystytä kasvattamaan jatkuvapeitteisenä, mutta esimerkiksi viljavien maiden männiköissä ja koivikoissa kaksi peräkkäistä kiertoaikaa voidaan usein limittää, kun valtapuuston alle luontaisesti syntynyt kuusentaimikko saatellaan valtapuuston yläharvennuksin kasvuun.

    Juuri näin, valopuiden alla alikasvos on kuusta, jolle tehdään tilaa.

     

    Kari Mielikäinen luonnehti yläharvennuksia jatketuksi kasvatukseksi – ei jatkuvaksi.

    ”Metsää voidaan kasvattaa puolentoista kiertoajan verran, siis noin sata vuotta ilman päätehakkuuta. Kuusikon jälkeen metsä joudutaan kuitenkin yleensä päätehakkaamaan ja uudistamaan, koska kuusikon varjoon ei taimia yleensä synny luontaisesti tai ne tuhoutuvat ylispuiden hakkuussa.”

    Näinhän homma luonnossakin menee. Hienoa, että tämä sanotaan ääneen ja tuodaan ilmi se, ettei jatkuva kasvatus jatku hetkestä nolla äärettömyyteen samalla tavalla, vaan luonnossa kehitys etenee ja se vaikuttaa puuston lajisuhteisiin ja se taas uudistumiseen. Sen taas pitäisi vaikuttaa jk-mallinnuksiin ja niistä tehtäviin kannattavuuslaskentoihin. Lisäksi pitää ymmärtää, mistä jk-mallinnusten puuston lähtötilanne on peräisin. Ettei vain olisi avoimesta vaiheesta.

     

    mettämiäs 18.4.2023, 21:48

    ”Termi jatkettu kasvatus on kai puolestaan Annelin käsialaa.”

    Näitä nimenantajia taitaa olla useitakin. Muistan Metsäliiton viestissä noin 10 vuotta sitten olleen jutun tasaikäisrakenteisen metsän yläharvennuksesta. Siinä ML:n toimihenkilö toi esille juuri tämän seikan, että joskus tällainen yläharvennus sotketaan jatkuvaan kasvatukseen. Jutun lopussa toimihenkilö, jonka nimeä en valitettavasti muista, toi esille tämän termin ”jatkettu kasvatus”, koska kiertoaika yleensä hieman kasvaa alaharvennukseen verrattuna. Muistaakseni Metsäliitolla oli jonkinlainen projekti asiasta ja koelaoja eri puolilla eteläistä Suomea.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 18.4.2023, 22:06

    Näin; en ota kunniaa ’jatketusta’. Kun sanoin että ”jatkuvapeitteistä mallia voi käyttää siellä missä se toimii sen aikaa kun se toimii” viittasin siihen, että jatkuva kasvatus ei ehkä ole juuri koskaan talousmetsissä sellainen ikiliikkuja kuin mihin nimi ’jatkuva’ viittaa, vaan yleensä jossain vaiheessa metsikön laatu, kasvu tai uudistuminen menee niin heikoksi, että se on syytä vetäistä nutulleen ja aloittaa uusi kierto.

    mehtäukko 19.4.2023, 09:58

    Kun sitä avovaihetta siirretään ja siirretään, lahoa lisääntyy, tuulenkaatoja ja kuusiporatuhoja sekä kokonaiskasvu hiipuu vääjäämättä. Hakkuut siitä ovat harvennushakkuita ja hinta sen mukainen. Kunhan lopputulema vertailussa ei olekin persneton puolella…?!

    Gla Gla 19.4.2023, 11:01

    Noin käy, jos siirretään ja siirretään. Mutta jos hoidetaan puustoa, kuten luonto sitä kasvattaa eli valopuut päältä ja sen jälkeen raivattu alikasvoskuusikko noin yhden harvennuskerran myötä päätehakkuuseen, tuollaisia ilmiöitä ei pitäisi olla ainakaan sen enempää kuin tasarakenteisessa kasvatuksessa.

    Jovain Jovain 19.4.2023, 14:20

    AJ: Jatkoa hiilinielu keskustelusta. Tunnistamisella tarkoitan sitä, että metsässä peitteisen metsänhoidon luontaiset elementit ovat olemassa ja ne voidaan tunnistaa. Nykyinen metsälaki ei sitä tee. Tehdään pienaukkoa ja poimintahakataan ilman luontaisen uudistumisen elementtejä. Jo alunpitäen nämä uusiutumattomat metsät pitäisi luokitella jaksottaisen metsänhoidon piiriin ja käyttää luontaisesti uusiutuvista metsistä tarjolla olevia vaihtoehtoja peitteiseen metsänhoitoon. Tässä on alunpitäen se lähtökohta peitteiselle metsänhoidolle, joka ei tahdo onnistua tekemällä pystymetsään, mutta on luontaisena vaihtoehtona usein jo valmiina. Jostain syystä toimivan metsänhoidon kannalta on päädytty tällaiseen päinvastaiseen lähtökohtaan. Olisiko metsänhoidon ja logistiikan järjestämisen kannalta jotain tekemistä tämän kanssa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 19.4.2023, 14:40

    Ehkä ymmärrän Jovain mitä tarkoitat: on tunnistettava maastossa se tilanne, jossa kannattaa soveltaa jatkuvapeitteistä vaihtoehtoa. Jos tilanne ei vastaa tunnusmerkkejä, sitä ei pidä soveltaa. Pitää siirtyä sen sijaan jatkuvapeitteiseen vaikka avohakkuun kautta, mikäli se on kuitenkin pitkän aikavälin tavoite.

    Tarkoitatko Jovain myös, että edelleen kasvatettava puusto on oltava jo valmiina jiikoossa?

    Siinäpä metsälain uudistajille ja metsänhoitosuositusten laatijoille toinen pohdittava asiakokonaisuus ensiharvennusten ongelmien korjaamisen lisäksi.

    Ja kyllä: metsänhoito ja logistiikka ovat helpompia järjestää jaksollisessa metsässä.

    Timppa Timppa 19.4.2023, 14:56

    Tarkoitatko Jovain myös, että edelleen kasvatettava puusto on oltava jo valmiina jiikoossa?

    Tietysti pitää olla.- Jos ei ole, niin sitä ei synny jatkossakaan.   Varma indikaattori.

    Ollaan uudistettu monta kuviota, jossa vanhinta ikäluokkaa on ollut n 200 havupuuta, pääosin mäntyä, ja joku koivu.   Seuraavaa ikäpolvea on ollut on n 80 kuusta ja joku hieskoivu.  Tähän ne ikäluokat sitten loppuivat.  Taimivaiheen kuusia on ollut hyvin vähän.  Ei näistä jatkuvuutta saa.

    mehtäukko 19.4.2023, 16:23

    Todennäköisen persneton yksinkertainen laskukaava siihen, että avon sijasta keplotellaan vaikkapa kaksi ”jatkuvaa yläharvennusta”. Jos ne hakkuut antaisi yhteensä vaikka 150 mottia/ha, Puunhinta-osion mukaan kantohinta-ero on n. kympin. Tappio on n. 1500€ /ha. Lisäksi tulevat saamatta jäävät määrälisät. Tuohon pilaantuu n. kolme vuosikymmentä, ja samassa ajassa avon jälkeisesti ollaan jo eh:ssa…ja aivan eri kasvuissa.

    Puuki 19.4.2023, 16:58

    Kasvatuskelpoista pikkutukki-kuitupuukokoista puuta pitää olla valmiina seuraavaa  yläharvennusta varten riittävästi jotta jatkettu kasvatus olisi järkevä toteuttaa.  Niinhän se on.   Muutoin parempi arvokasvu jää jälkeen liian paljon verrattuna uuden puusukupolven tuloihin jatkossa.  Jäävälle puustopääomalle pitää laskea pystypuuarvo samoin kuin päätehakkuun paremmalle kuutioyksikköhinnalle korjuussa.  Siitä päästään vertailun alkuun lähtötilanteessa.   Prolongaamalla päästään samaan suhteellisen kannattavuuden lopputulokseen kuin kiertoajan NNA:ja laskemalla.

    75-80 mottia/ha/15 v.  on Pukkalankin esimerkeissä yleinen saanto jk:ssa jota on käytetty vertailuissa.  Sillä kasvulla ja harsinnan n. 65 %-tukkiosuudella laskettaessa esim. lehtomaisella kankaalla uudistettu istutuskuusikko peittoaa ko kasvatustavan tuoton yleensä selvästi.

    Peitteisen kasvatuksen edut pitää hakea muualta kuin paremmasta kannattavuudesta.

     

Esillä 10 vastausta, 7,491 - 7,500 (kaikkiaan 15,381)
1 2 3 … 749 750 751 … 1 537 1 538 1 539